Mentoreiden on tulevaisuus

Mentoroinnissa konkari jakaa osaamistaan tulokkaalle. Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, mentorointi on yhä tärkeämpi aikuisoppimisen mahdollisuus. Una Lankinen ja Tanja Gavrilov aikovat perustaa mentor-ryhmän viittomakielentulkeille.

Mentorointitarpeita on niin työelämässä olevilla kuin opiskelijoillakin, tuoreet mentorit Una Lankinen ja Tanja Gavrilov arvioivat. Hiljaista, sanatonta tietoa ei käy mapittaminen aakkosiin työhuoneen kirjahyllyyn, tarvitaan muita keinoja osaamisen siirtämiseen.

Lankinen ja Gavrilov toimivat projektityöntekijöinä HUMAKin Kuopion koulutusyksikössä. Takana on Jyväskylän yliopiston ja Humanistisen ammattikorkeakoulun (HUMAK) mentor-koulutus ja suunnitteilla oma ohjausryhmä ammatissa toimiville kollegoille.

Tarve ohjaukseen saattaa herätä työelämän käännekohdassa. Siirtyminen uuteen, entistä vaativampaan tehtävään, organisaatiouudistukset tai vaikka paluu pitkältä hoitovapaalta ovat mentoroinnin paikkoja. – Hyvä ohjaussuhde saattaa pelastaa jopa alan vaihdolta, tulkit toteavat.

Samalla tavalla opiskelija on jatkuvien valintojen edessä, vaikka onkin vielä irti työelämän käytänteistä.

Mentorin perustaidot

Mentorointiohjelmaan sitoutuva työyhteisö laatii yleensä selkeät säännöt, joissa sovitaan esimerkiksi ohjaussuhteen kesto ja tapaamiset. Mentori toimii tehtävässään vapaaehtoisena, joten ohjaussuhde vaatii todellista sitoutumista. Jotkin organisaatiot, esimerkiksi Helsingin kaupunki, on tosin perustanut mentorin tehtävää vastaavia seniorivakansseja.

Ammatin salat ja solmut avautuvat keskusteluissa, hyvässä vuorovaikutuksessa. Mentorin keskeisiä taitoja ovat kyky kuunnella mutta myös antaa ja ottaa vastaan rakentavaa palautetta.

Kukin työyhteisö toteuttaa mentorointia omalla tavallaan. Perusta on silti yhteinen. – Mentorointisuhteen on oltava rehellinen, tuoreet mentorit korostavat. Kokemus ei välity toiselle ihmiselle niinkään neuvojen ja ohjeiden avulla, vaan kuuntelemisen ja keskustelun kautta.

Una Lankinen ja Tanja Gavrilov ovat havainneet, että mentorointi sekoitetaan helposti työnohjaukseen, työvalmennukseen ja tutorointiin. – Rajan vetäminen onkin vaikeaa. On tärkeää, että sekä mentori sekä mentoroitava, aktori, saavat suhteelta jotain, he toteavat.

Mentor kasvatti
kuninkaan

Runoilija Homeroksen Odysseia-teoksessa Mentor oli kuningas Odysseuksen hyvä ystävä. Lähtiessään Troijan sotaan kuningas antoi Telemakhos-poikansa Mentorin kasvatettavaksi. Koska matka harharetkineen venyi, Mentor koulutti pojan mieheksi asti. Tarun mukaan jumalatar Pallas Athene oli kätkeytynyt Mentorin hahmoon, joten pojan kasvatti jumalatar itse.

1400-luvulla ranskalainen kirjailija Fénélon kirjoitti teoksessaan Les Adventures de Télémachue (Telemakhosin seikkailut) kuvitteellisia dialogeja ja tarinoita Mentorin ja Telemakhosin suhteesta. Näin mentorista tuli ohjaajan, opastajan ja kasvattajan yleiskäsite, ja siitä kehittyi ohjaamista kuvaava verbi. Termi vakiintui uuden ajan alkupuolella.

Suomen kieleen mentorointi on tullut englannista. Amerikkalaisessa kirjallisuudessa se esitellään yritysjohtamisen välineenä. Usein termin näkee englanninkielisessä asussaan mentor, mutta Kielitoimisto suosittelee sen kirjoittamista muodossa mentori.

Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Anja Hiltunen

Jyväskylän yliopiston ja Humanistisen ammattikorkeakoulun mentor-koulutuksen tutkimus-, kokeilu- ja kehittämishanke (2002–2004) pyrki erityisesti edistämään hiljaisen tiedon siirtämistä järjestöissä. Teksti perustuu seuraaviin artikkeleihin: Hannu L. T. Heikkinen: Mentorointi on aikuisoppimisen mahdollisuus; Anja Hiltunen: Mentori tarvitsee vuorovaikutustaitoja. Aikuiskoulutuksen maailma 2/2005.

Julkaistu: 29.3.2005 klo 10:27