Muutos on usein yhden ihmisen varassa

– Joskus yksi ihminen omalla esimerkillään ja toiminnallaan panee lumipallon pyörimään, ja pyöriessä pallo kasvaa, sanoo EU:n Sudanin erityisedustaja Pekka Haavisto.

Pekka Haavisto on kansalais- ja ympäristövaikuttamisen konkari ja edelläkävijä, mutta myös poliittinen vaikuttaja. Eri tehtävät ovat vieneet Haavistoa Helsingistä Koijärvelle, Genevestä Balkanille, Brysselistä Sudaniin. Viime elokuussa entinen ympäristöministeri, sittemmin YK:lle konfliktien ympäristövaikutuksia tutkinut Haavisto aloitti Euroopan unionin ensimmäisenä erityisedustajana Sudanissa. Hänen tehtäviinsä kuuluu muun muassa Dafurin rauhanneuvottelujen seuranta ja Pohjois- ja Etelä-Sudanin rauhansopimuksen tukeminen.

– Sudanin tilanne on edelleen vaikea. Darfurissa tapahtuu päivittäin ihmisoikeusrikoksia – tappoja ja raiskauksia. Pakolaisleirien tilanne on parantunut,mutta vaikeudet eivät ole ohitse, Haavisto kertoo.

Kansalainen vaikuttajana

Vapaassa sivistystyössä pohditaan parhaillaan, miten koulutus voisi tukea aktiivista kansalaisuutta. Pekka Haavisto on maailmalla nähnyt, että muutos on usein yhden ihmisen varassa.

– Meillä on valtioita, koneistoja ja organisaatioita, mutta joskus yksi ihminen omalla esimerkillään ja toiminnallaan panee lumipallon pyörimään.

– Olen kasvanut suomalaisessa ympäristöliikkeessä, ja Koijärvi nousi aikanaan sen liikkeen symboliksi. Suomessa on monia muitakin lintujärviä, mutta Koijärven kuivatus oli se, jota pari miljoonaa suomalaista katseli TV:n iltauutisissa. Kolme ihmistä näistä parista miljoonasta päätti silloin, että tämä ei voi mennä näin. Aika nopeasti he löysivät muitakin hengenheimolaisia, Haavisto muistelee.

– Omalla esimerkillään voi vaikuttaa muihin ihmisiin. Kouluvuosiltani muistan erityisesti ne opettajat, jotka pohtivat maailmanmenoa ja joilla oli kyseenalaistamisen halu ja kyky.

Pekka Haavisto huomauttaa, että ajattelua voi opettaa ja siihen voi rohkaista:

– Kun ihminen ajattelee ja kyseenalaistaa, hän näkee muutoksen tarpeita. Kun näkee muutoksen tarpeita, tulee halu toimia.

Ihmisoikeudet ovat yksilöllisiä

Haaviston mielestä suomalaiset seuraavat maailman tapahtumia ja uutisointia melko hyvin. Uutisotsikoihin mahtuu kuitenkin aina vain muutama asia kerrallaan: joskus se on tsunami, joskus hurrikaani, joskus Afrikan nälkäkriisi.

– Onko meillä kova, itsekeskeinen ilmapiiri vai välittämisen ja toisen yksilön kunnioittamisen ilmapiiri, riippuu paljon tiedotusvälineistä. Välittämisen ja kunnioittamisen ilmapiirissä huomaamme helpommin, jos jonkun oikeusturvaa loukataan tai jos joku tarvitsee apua.

Haavisto pitää sanan- ja ilmaisunvapautta kaikkein keskeisimpänä ihmisoikeutena. Oikeus ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikkialla maailmassa. Tilanne on sama monen muunkin YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisten oikeuksien kohdalla.

– Julistus on silti mielestäni hyvä dokumentti. Ajattelen, että ihmisoikeudet ovat nimenomaan yksilöllisiä. Ihmisen oikeuksiin kuuluvat luonnollisesti sellaiset perustarpeiden tyydyttämiseen liittyvät asiat kuin ruoka, asunto ja vaatetus, mutta niihin kuuluvat myös oikeus kulttuuriin ja koulutukseen. Oikeus omaan kulttuuriin on edelleen kyseenalaistettu monin paikoin maailmaa.

– Omien kulttuuristen vähemmistöjemme, kuten saamelaisten, tilanne on nyt paljon parempi kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Mutta Suomessa on edelleen rasismia ja vähemmistöihin kohdistuvaa uhkailua ja väkivaltaa. Ennen kaikkea niitä ovat joutuneet kokemaan maahanmuuttajat. Tämä on meille häpeäksi, Haavisto kritisoi.

Silminnäkijällä velvollisuus toimia

Haavisto pitää kansalaisjärjestöjen, kuten Punaisen Ristin, Amnesty Internationalin ja Ihmisoikeusliiton, työtä erittäin arvokkaana. Kansalais- ja poliittiset järjestöt sekä ammattiyhdistysliikkeet kanavoivat yksittäisten ihmisten mielipiteitä ja tarjoavat ihmisille mahdollisuuden aktiiviseen toimintaan. Mutta ihmisoikeudet voivat olla kansalaistoiminnan asialistalla laajemminkin:

– Ihmisoikeudet ovat ja niiden onkin oltava myös esimerkiksi urheiluseurojen asialistalla: esiintyykö rasismia ja suvaitaanko sitä, korostaa Pekka Haavisto.

Haavisto kolkuttelee omaatuntoamme muistuttamalla, että ihmisoikeuskysymyksissä meillä on silminnäkijän vastuu:

– Tieto ihmisoikeusloukkauksista saavuttaa meidät usein tiedotusvälineiden kautta. Kun olemme tiedon saaneet, meistä tulee silminnäkijöitä ja loukkauksen välillisiä todistajia. Meistä riippuu, puututaanko asiaan ja syntyykö siitä julkista keskustelua. Joillekin asiaan puuttumisemme tai vaikenemisemme voi olla elämän ja kuoleman kysymys.

Teksti Sari Kuvaja
Kuva Pekka Haaviston arkisto

Pekka Haavisto alustaa ihmisoikeuksista Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön ja Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman yhteisessä Virtapiiri-seminaarissa Helsingissä 8.-9.12. Haavisto puhuu myös Sadankomitean itsenäisyyspäivän rauhakutsuilla 6.12. klo 13–15 Pasilan Rauhanasemalla.

Julkaistu: 2.12.2005 klo 15:23