Oppivista alueista iskunvaimentajia

Oppiminen paikallisesti ja yhteisön hyväksi auttaa selviämään globaalin vallan kolhuista. Aktiivi kansalaisuus ja learning regions ovat iskunvaimentajia, väittää professori Peter Jarvis.

Kansainväliset taloudelliset instituutiot, kuten suuryhtiöt, eivät enää yksin kata globalisaation ydintä. Yhtä lailla sen ytimessä ovat teknologia ja informaatioteknologia. Ne yhdessä muodostavat maailmanlaajuisen valtarakenteen pääelementit. Globaali valta on siellä, missä näitä kolmea aluetta kontrolloidaan.

Kansallisilla hallituksilla tätä kontrollivaltaa ei ole, lukuun ottamatta Yhdysvaltoja. Globaali taloudellis-teknologis-informaatioteknologinen valta sopii yhteen Yhdysvaltain poliittisen ja sotilaallisen vallan kanssa kuin käsi hansikkaaseen.

Aikuiskasvatuksen yksi kansainvälisesti tunnetuimmista ajattelijoista, englantilainen professori Peter Jarvis käyttää läpikäyvästä vallasta käsitettä global sub-structure (globaali alarakenne).

Leikitellään sanoilla: Sub, sukellusvene – salakavalasti näkymättömissä; sijainen, alainen, toisen tuuraaja. Keiden? Ketkä kaikki kuuluvat ytimeen?

Hyrrän pyörteissä

Jarvis havainnollistaa sub-structuren kuvalla hyrrästä, jonka pyörivästä akselista erkanee kerroksinen kiekkorengas. Mitä ulommaksi edetään, sitä vähemmän valtaa on. Kansalliset hallitukset ovat kiekon puolivälissä, sub-structuren alihankkijoina ja sen politiikan toteuttajina.

Paradoksi on siinä, että hallitusten tehtävä on turvata kansalaisten hyvinvointi. Ne joutuvat sekä tyydyttämään loppumattoman ahneen sub-structuren vaatimukset että suojelemaan kansalaisia niiden ikäviltä seurauksilta.

– Sub-structure määrittää kunkin maan työllisyystasoa, sen mitä maassa tuotetaan ja missä .”Ne” etsivät maita, joissa on koulutettua työvoimaa, heikko ammattiyhdistysliike tai matala järjestäytymisaste sekä korkea työttömyys, hyvät luonnonvarat ja infrastruktuuri, matala yritysverotus ja hyvät kannustimet investointiin, Jarvis listaa.

Kansalliset hallitukset ponnistelevat pärjätäkseen sijoituspelissä ja pitääkseen kansainvälisen rahan maassa. Heti, kun investointi on tehty, yhteiskunta on kuitenkin riippuvainen korporaatioista työllistäjinä ja hyvinvoinnin tuojina.

Eriarvoisuus kasvaa jyrkästi

Sub-structuren ylivalta näkyy tilastoissa. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, yhteiskuntaluokkaan tai maahan katsomatta.

– Englannissa rikkain prosentti väestöstä omisti vuonna 1991 varallisuudesta 17 prosenttia. Samanaikaisesti 50 prosentilla väestöstä oli siitä kahdeksan prosentin osuus. Kymmenen vuotta myöhemmin rikkain prosentti omisti jo 23 ja köyhä väestöpuolisko enää kuusi prosenttia, Jarvis havainnollistaa.

Ero kasvaa samalla tavalla EU-maiden välillä. Vastakohdat muuttuvat jyrkiksi Euroopan ulkopuolella.

Aktiivi kansalaisuus vastavoimiksi

Jürgen Habermas on tarjonnut kahta reaktiomallia kansalliselle tasolle.
Iskunvaimennus (cushioning) lähtee siitä, että globaalia kapitalismia ei voida kesyttää, joten hallitusten on harjoitettava sen vaikutuksia pehmentävää politiikkaa. Kiinnisaamiseen, tavoittamiseen (catch-up)sisältyy usko, että kiitäviä globaaleja markkinoita voidaan säädellä politiikan keinoin, esimerkiksi Euroopan unionin tasolla.

Elinikäinen oppiminen on pehmentäjä, samoin työtä koskevat hyvinvointitekijät.

– EU ja kansalliset hallitukset pyrkivät lisäämään aktiivia kansalaisuutta yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Avaimena on nähty ihmisten kannustaminen elinikäiseen oppimiseen, Jarvis sanoo.

Yksi elinikäisen oppimisen manifestaatioista paikallisesti on oppiminen yhteisössä. Ei siis korosteta oppimista vain työtä varten ja työssä

Hallitukset haluavat valjastaa paikallisyhteisöjen oppimisresurssit iskunvaimentajiksi globaalitalouden kovia vaikutuksia vastaan.

Nähdään, että ihmiset voivat toimia omien etujensa puolesta. Samalla nähdään, että sub-structuren valta on liian suuri, jotta kasvavakaan oppivien alueiden (learning regions) joukko voi painovoimallaan toteuttaa visiota paremmasta maailmasta.

– Se visio on sumea ja lykkääntynyt tulevaisuuteen. Yhtä kaikki se on askel oikeaan suuntaan, Peter Jarvis sanoo visionäärin testamenttinaan.

Anneli Kajanto
Kuva: Juha Vasko

Professori Peter Jarvis esitelmöi Rovaniemellä LLinE-konferenssissa Learning Cities – Learning Regions 24. tammikuuta. Hänen esitelmänsä julkaistaan kokonaisuudessaan seuraavassa LlinE:n numerossa.

Julkaistu: 29.1.2007 klo 9:47