Pukeutuminen on kouluttajan arkitaito
Asun viesti on kouluttajalle tärkeä, myöntävät Edward Bonney ja Minna Taatila.
Opetustilanne on samalla esiintymistilanne, jossa kouluttaja on läsnä asiantuntijana ja omana itsenään. Pukeutumiskoodit tunteva opettaja osaa viestiä asullaan: oikea vaate oikeassa tilanteessa tukee sanoman perillemenoa.
Edessä on ensimmäinen tapaaminen uuden opetusryhmän kanssa. Eikä kaapista löydy kertakaikkisesti mitään tilanteeseen sopivaa. Vaatesuunnittelija, tutkija
Sonja Iltanen ymmärtää opettajan työasuahdistusta: – Vaatteet vain ovat niin tärkeä osa identiteettiä. Nehän näkyvät ihmisestä ensimmäiseksi kasvojen lisäksi.
Kouluttajan tehtävänä on luoda oppimiselle otollinen ilmapiiri: on vakuutettava asiantuntijana mutta samalla oltava läsnä omana persoonana. Viestiikö opettajan olemus rautaista ammattitaitoa ja uskottavuutta? Vai välittääkö hän kenties tietämättään sanomaa, että olisi vieläkin hauskempaa kuokkia kasvimaata? Ensivaikutelmaa ainakin on työlästä muuttaa.
Asu tilanteen mukaan
Pukeutumisen kieltä taitava kouluttaja osaa valita asun kohderyhmän ja tilanteen mukaan. – Tässä mielessä pukeutumisen analysoiminen kuuluu aikuiskouluttajan arkitaitoihin, tutkija tähdentää.
Sonja Iltanen vierastaa ajattelua, että asiantuntijuus välittyisi vain jakkupuvussa. – Terveyssandaalit eivät ehkä sovi Nokian insinööreille, mutta miksi ne eivät sopisi kotitalousopettajalle? hän pohtii.
– Uransa alussa olevalle opettajalle suojapuku voi olla tarpeen. Mutta sen myötä kun asiantuntijuus huokuu sisällöstä, kouluttajan pukeutuminen vapautuu, hän arvioi. Todellinen osaaja saa viestinsä perille virttyneessä villapaidassakin, asiantuntijuus on kiinni muusta kuin prässihousuista: – Itsevarmuutta voi olla sekin, että uskaltaa olla osa tapettia, sulautua asullaan ryhmään.
Helsinkiläistynyt britti
Edward Bonney opettaa englantia aikuisille. Hänkin tiedostaa pukeutumisen merkityksen: – En pidä itseäni perinteisessä mielessä opettajana, vaan enemmänkin oppimismahdollisuuksien tarjoajana. Haluan antaa tilaa opiskelijoille ja luoda rennon ilmapiirin. Asullani viestin, että opiskelijat voivat olla tunnilla omina itsenään.
Räväkkä, värikäs ja muodikas saa toki olla, jos se on oman persoonan mukaista. Tärkeintä on, että opettaja on oma itsensä, silloin hän voi keskittyä olennaiseen, työhönsä: – Jos jakkupuku ei kuulu omaan persoonaan, kouluttaja voi olla uskottavampi rennossa asussa, Sonja Iltanen sanoo.
Minna Taatilaa pukeutuminen kiinnostaa jo työn puolesta. Hiiden Opiston taitoaineiden osastonjohtajana työskentelevä Taatila tekee itse lähes kaikki asunsa: – Uskottavuuttani vahvistaa, kun voin sanoa, että istuttakaa hiha näin ja näin, ja sitten näytän sen omasta jakustani. Opiskelijat antavat tosi paljon palautetta pukeutumisestani, ja se tuntuu mukavalta, hän kommentoi.
Näkymättömät normit
Koulutusalallakin työpukeutumisen normit ovat väljät vaan eivät kadonneet. Ihmiset myös tuntevat ne varsin hyvin. – Ainakaan asu ei saa häiritä työntekoa. Monikulttuuriseen opetustilanteeseen en esimerkiksi suosittelisi kovin paljastavaa asua, mutta tuskinpa opettaja muutenkaan tekisi niin, Sonja Iltanen sanoo.
Naisilla on pukeutumisessa enemmän liikkumavaraa kuin miehillä. Naisopettaja voi pukeutua housupukuun, mutta miesopettajan on turha hakea uskottavuutta hameessa. Miehet myös vähättelevät pukeutumista. – Tosin sukupuolia koskevat pukeutumisnormit ovat murtumassa, nuoret miehet pukeutuvat aika rohkeasti.
Lue lisää aiheesta: Asun viesti, Aima 3/2005.
Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Anne Nisula
Julkaistu: 4.5.2005 klo 13:09