Selkeä viesti vakuuttaa asiakkaan

Opinto-opas on kansalaisopiston käyntikortti. Löytääkö asiakas haluamansa kurssin ja vakuuttaako opas hänet opetuksen laadusta? Opiskelijan arvostamisen pitää ulottua viestintään saakka, sanovat opistojen syysohjelmia arvioineet asiantuntijat.

Jäsennä, kohdenna ja tee omannäköinen paketti, kuuluu Sivistys.netin asiantuntijaraadin resepti opinto-oppaan tekijöille. Kommentoitavina olivat Helsingin, Kuopion sekä Kittilän ja Enontekiön opistojen painetut ohjelmat.

Möhkön nojatuolin
arvoitus

Helsingin suomenkielinen työväenopiston tarjonta on 220 sivun paketissa. Asiakas Päivi Mäkilä on väsähtää alkuunsa. Selaamista hankaloittaa erityisesti sisällön jäsentäminen ensisijaisesti aihepiireittäin:

– Käyttäjähän usein etsii oman kaupunginosansa tarjontaa, Mäkilä muistuttaa.

Graafinen suunnittelija Mika Huovinen arvioi julkaisun kokonaisuudessaan selkeäksi ja rauhalliseksi. Kansi kuitenkin kummastuttaa:

– Jos möhkömäinen tuoli kertoo, että ”meillä järjestetään huonekalujen entisöintikursseja”, voisi näyttää ihmisen kunnostamassa tuolia. Entä avautuuko tyynyn yksisarvisen symboliikka asiakkaalle? Sana ’ohjelma’ saisi näkyä kannessa selvemmin kuin laitoksen nimi.

Huovinen yllättyy kuullessaan, että kansi viestii opiston syksyn teemasta, "oppimisen olohuoneesta". Nojatuolin arvoitus ei aukea viestintäkonsultti Helena Lemminkäiselle sen paremmin:

– Teema pitäisi ilmaista lukijalle selvästi otsikossa ja esipuheessa. Nyt suunnittelijoiden idea ei välity asiakkaalle, hän sanoo.

Silmiin katsova
ihminen puhuttelee

Lemminkäisen mukaan helsinkiläisten opas viestii ammatillisesti hoidetusta oppilaitoksesta. Opisto on valtava vaan ei kasvoton:

– Rehtorin kuva ja tervetuliaissanat aloitusaukeamalla ovat plussaa.

Lopputulos kärsii arvatenkin taloudellisin perustein valituista yksivärisyydestä ja paperista:

– Olisiko hyvä selvittää lisävärin hinta? Se toisi oppaaseen eloa ja pirteyttä. Kuvia on käytetty kivasti, mutta pehmeä paperi suttaa ne, Helena Lemminkäinen sanoo.

Lue myös:
Näin opas tehtiin (Helsingin kaupungin suomenkielinen työväenopisto)
Yksisarvinen oli nopealiikkeinen taruolento

Selkeys on
valintoja

Päivi Mäkilä tarttuu Kuopion kansalaisopiston oppaaseen innostuneena: nelivärisen julkaisun selkeä sisällysluettelo, eriväriset otsikot ja sisällön värikoodaus helpottavat selaamista.

– Kurssiesittelyissä on keskeinen tieto. Laatikoidut tietoiskut taas muistuttavat olennaisista asioista.

Opasta plaraava asiakas saattaisi innostua jopa impulssiostoksille:

– Löysin kiinnostavia kursseja, joita en edes ollut osannut etsiä, kuten voimatanssin.

Vähempikin
riittäisi

Viestintäkonsultin mukaan Kuopion kansalaisopiston opas kertoo luovasta otteesta. Opisto on ajassa ja monipuolinen toimija.

– Perusmonotonista katalogiajattelua on rikottu monella tavalla, Helena Lemminkäinen sanoo.

Tosin olisivatko tekijät innostuneet irrottelemaan liikaakin:

– Sisus on hyvässä järjestyksessä, mutta lukuisat symbolit, aloitussivujen tuplaotsikot, monenlaiset kuvat, värien kirjo ja laastarit luovat turhaa kirjavuutta, Huovinen arvioi.

– Kaikkia ideoita ei tarvitse käyttää samassa tuotteessa, Lemminkäinen rauhoittelee.

Yksityiskohtien hienosäädölle olisi tarvittu lisäaikaa:

– Esimerkiksi otsikkopalkkien logiikka ontuu: välillä niissä on aihe, välillä paikka. Kuvitus hajoaa, kun kansihahmojen lisäksi on käytetty käsiteltyjä valokuvia, Huovinen arvioi.

Lue myös:
Näin opas tehtiin (Kuopion kansalaisopisto)

Organisaatio
vai asiakas

Kittilän ja Enontekiön kansalaisopistojen ohjelmaa ei heti arvaisi juuri kansalaisopiston oppaaksi:

– Kannessa on viisi tasa-arvoista otsikkoa, joista nousee esiin kunta, ei kansalaisopisto, Mika Huovinen sanoo.

– Vastaanottajan juttu ei ole Kittilän kunta tai vapaan sivistystoimen osasto vaan mahdollisuus rikastaa omaa elämää kansalaisopiston mielenkiintoisilla kursseilla, Helena Lemminkäinen vahvistaa.

Asiakas pitää opasta ankeana, mutta peruasia on kunnossa:

– Osaisin hakeutua sen avulla haluamilleni kursseille, Päivi Mäkilä sanoo.

Ulkoasu tuo
uskottavuutta

Sisäsivuilta hahmottuu opistojen monipuolinen tarjonta, mutta tekstit vaatisivat olennaisen tiedon nostamista esiin. Yksiväristä opasta selaava Mika Huovinen muistuttaakin viestinnän peruslaeista:

– Kun näytetään hyviltä, ollaan hyviä: kun viestitään ammattimaisesti, ollaan ammattimaisia.

Helena Lemminkäinen puolestaan pohtii, onko opiston perustehtävä kuntalaisten palvelijana hämärtynyt.

– Asiakkaan arvostamisen on ulotuttava tapaan, jolla organisaatio viestii itsestään. Tuotos ei tee oikeutta Kittilän kansalaisopiston tunnetusti aktiiviselle toiminnalle.

Rahaakin tärkeämpi resurssi ovat Mika Huovisen mukaan hyvät ideat:

– Luovuutta ei voi antaa valmiina. Opisto voisi silti tehdä niin kuin muut suunnittelijat: soveltaa, lainata ja varastaa hyviä ideoita ja tehdä niistä omannäköisen tuotteen.

Lue myös:
Näin opas tehtiin (Kittilä)

Asiantuntijoiden taustayhteisöt: Helena Lemminkäinen, Kevi Consulting Oy; Mika Huovinen, Oy Graaf Ab; Päivi Mäkilä, Ulkosuomalaisten lasten kotiperuskoulu.

Teksti: Terhi Kouvo

Julkaistu: 27.8.2007 klo 7:00