Suuntaa vapaalle sivistystyölle

Kysyntä määrittelee tarjontaa vapaassa sivistystyössäkin, mutta miten lisätä vähiten osallistuvien mahdollisuuksia? Opetusministeriön ja alan toimijoiden mielestä tasa-arvon toteutumiseen tarvitaan täsmätoimia. Ministeriö onkin lisäämässä ohjausta niin sanottujen suuntaviivojen avulla. Tehdyt ehdotukset eivät vain saa kuntien ja kansalaisopistojen täyttä tukea.

Vapaan sivistystyön suuntaviivat muodostavat kolmannen Parlamentaarisen aikuiskoulutuskomitean (PAT) suosituksiin pohjautuvista toimenpidekokonaisuuksista. Ensimmäinen koski aikuiskoulutuskeskuksia, toinen Noste-ohjelmaa. Kolmannen tehtävänä on suunnata vapaan sivistystyön kehittämistä.

Suuntaviivoja on parin vuoden ajan pohtinut ministeriön kokoama yhteistyöryhmä, johon osallistuvat virkamiesten lisäksi alan järjestöjen ja Kuntaliiton edustajat. Se sai viime kesäkuussa valmiiksi muistion Pehmeä on kovaa.

Parlamentaarikkojen suosituksiin pohjaten yhteistyöryhmä linjasi, että vapaan sivistystyön on jatkossakin vastattava kansalaisten omiin tarpeisiin ja samalla edistettävä sosiaalista yhteenkuuluvuutta, demokratian arvoja ja aktiivista kansalaisuutta. Koulutuksena se tarkoittaa kansalaisyhteiskuntaa, tietoyhteiskuntavalmiuksia ja terveyttä edistäviä opintoja sekä maahanmuuttajakoulutusta.

Koulutusta on myös entistä enemmän suunnattava aikuiskoulutuksessa aliedustetuille ryhmille: ikääntyneille ja eläkeläisille, vähän koulutusta saaneille, työttömille, miehille.

– Tarkoitus ei ole rakentaa aikuiskoulutuspakkoa, mutta koulutuskuilu on todellinen, sanoo opetusneuvos Reijo Aholainen opetusministeriöstä. OECD:n arvioinneissa on todettu että koulutus kasaantuu Suomessa ennestään hyvin koulutetuille. Aholainen viittaa tietoihin, joiden mukaan SAK:n jäsenistä noin 30 prosenttia osallistuu aikuiskoulutukseen, kun taas akateemisen koulutuksen saaneiden ryhmässä osallistuminen on 80 prosentin luokkaa. Naiset osallistuvat huomattavasti miehiä enemmän erityisesti vapaaseen sivistystyöhön.

Porkkanaksi kehittämisrahat

Tavoitteet aiotaan saavuttaa informaatio-ohjauksella. Toinen vaihtoehto olisi ollut suoritteisiin pohjautuva ohjaus kiintiöineen, korotettuine yksikköhintoineen ja seurantajärjestelmineen. Se on todettu liian työlääksi. Lisäksi pelättiin, että oppilaitostasolla on vaikeuksia erottaa, mikä tarjonnasta tarkkaan ottaen olisi rahoitettava ”suuntaviivaopintoina”.

– Tavoitteet asetetaan nyt koskemaan koko kenttää yhtenä kokonaisuutena, ja niitä voidaan myös tarkistaa aika ajoin, Aholainen kuvaa. Ohjaus ei Aholaisen mukaan sido yksittäistä oppilaitosta muuten kuin moraalisesti, eikä mitään sanktioita aseteta.

– Tarkoituksena on kuitenkin saada pehmeällä ohjauksella kovia tuloksia, Aholainen paljastaa.

Uusi ohjausjärjestelmä on tarkoitus ottaa asteittain käyttöön vuoteen 2008 mennessä. Jo ensi vuoden valtion budjetissa suuntaviivaamisen pitäisi näkyä. Informaatio-ohjauksen toimenpide- ja taloudelliset keinot ovat kehittämisavustusten suuntaaminen, opetushenkilöstön koulutus kohtaamaan uusia kohderyhmiä ja opinto-ohjauksen kehittäminen. Aikuisopiskelijoiden toimeentuloa, opintotuen kehittämistä ja muun muassa opintosetelin kehittämistä pohditaan samanaikaisesti monen ministeriön yhteisessä työryhmässä.

Kansalaisopistot epäilevät

Kuntaliitto on ilmoittanut, ettei se voi osallistua ohjausjärjestelmän toimeenpanoon. Erityisasiantuntija Päivi Rajala korostaa, että koulutuspäätökset on tehtävä kunnissa paikallisen sivistystarpeen pohjalta. Myös kansalaisopistot painavat esitykselle jarrua. Kansalaisopistokenttä haluaa ensin selvyyden uudesta valtionosuusjärjestelmästään. Kansanopistot ja opintokeskukset hyväksyvät ohjausjärjestelmän.

– Kansalaisopistot eivät voi sitoutua ohjausjärjestelmään, elleivät ne tiedä, minkälainen tuleva valtion rahoitus kokonaisuudessaan on, sanoo Kansalais- ja työväenopistojen liiton puheenjohtaja Martti Markkanen. Tällä hetkellä kansalaisopistojen valtion rahoitus seuraa asutusrakenneluokitusta, mikä ei vastaa toiminnan todellisia kustannuksia. Kansalaisopistojen valtionosuusjärjestelmää kehitetään opetusministeriössä osana koko vapaan sivistystyön valtion rahoitusta. Vastikään asetetun virkamiestyöryhmän on tarkoitus saada työnsä valmiiksi vuoden 2005 huhtikuun loppuun mennessä.

Markkanen arvostelee ensi viikolla ilmestyvän Aiman (7/2004) kolumnissaan suuntaviivaopintojen rahoitus- ja toteutustapaa:

– Suuntaviivaopintojen ajatus on kannatettava ja perustehtävän mukainen. Kun aikomuksena on parlamentaarikkojen tahdon vastaisesti toteuttaa opinnot nykyisten valtionosuusresurssien sisällä, on ratkaistava, miten ja mistä resurssit siirretään. Pelkillä kurssisisällöillä tai markkinnoinnilla erityisryhmiä ei saada mukaan.

Markkanen päättelee, että on syytä huolestua naisten opiskelumahdollisuuksien puolesta. Arviolta 400 000 naista osallistuu vuosittain pelkästään kansalaisopistojen tarjoamaan opetukseen.

-- Aikuisopiskelua on pidetty kansalaisille arvokkaana toimintamuotona, mutta nyt on alkanut kuulua toisenlaisia ääniä. On pidetty jopa pahana, että keski-ikäiset naiset kansoittavat vapaaehtoisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön kurssit. Minulla on mielikuva, että näiden väitteiden takana ovat yleensä olleet koulutetut miehet, Markkanen kirjoittaa.

Teksti: Sirkku Määttä
Kuva: Anne Nisula

Pehmeä on kovaa -muistio www.minedu.fi > koulutus > aikuiskoulutus > hankkeet.

Julkaistu: 10.12.2004 klo 11:25