Tarina kirkastaa oman elämän viestin

Tarina on tehokas tapa välittää sanomaa. Elämäntarina voi paljastaa kirjoittajalleen oman elämän tärkeän juonteen tai punaisen langan. Merete Mazzarella nimittää tarinoista nousevaa viestiä elämän symboliksi.

Mikä innostaa ihmisiä kirjoittamaan omasta elämästään? Professori ja kirjailija Merete Mazzarella sanoo, että usein pontimena on jokin menetys, tai kriisi. Hänen omista kirjoistaan Ensin myytiin piano syntyi isän, Juhlista kotiin äidin sairastuttua vakavasti.

– Kuoleman läheisyydessä yhdessä muisteleminen lohduttaa, Mazzarella sanoo. Mielestä voi purkautua ennen puhumattomia asioita. Mazzarella kertoi ensimmäisessä kirjassaan lapsuusmuistojaan. Niistä hän ei ollut halunnut aiemmin puhua lainkaan.

Hän arvelee, että kirjallisuudessa lähes jokainen sairaus on saanut oman teoksensa.

– Järkytys käynnistää kertomisen. Monet kirjojani lukeneet kertovat surevansa sitä, etteivät ole vanhempiensa eläessä kyselleet asioista tarpeeksi tai että huonot perhesuhteet estävät muistelun ja tarinoinnin.

Elämän symboli
syntyy lapsuudessa

Oman elämän tarinoista voi lukea senkin, minkä tekijä jättää kirjoittamatta. Mazzarella nimeää sen elämän symboliksi. Se on ihmisen koko elämään vaikuttava asenne tai käsitys. Elämän symboli jäljittyy lapsuuteen. Johonkin tapahtumaan, jonka lapsi elää intensiivisesti.

Oman elämän symbolinsa Mazzarella sanoo juontuvan tapahtumaan, joka sattui isovanhempien luona Tanskassa. Puolitoistavuotias Merete hyppi vanhemmille serkuilleen näyttääkseen pieneltä sohvatyynyltä lattialle ja hoki: Hyvin, hyvin vaarallista!

– Otan elämässäni pieniä riskejä, mutta uskottelen ne isoiksi, Mazzarella ironisoi. Omasta elämän symbolistaan ihminen voi oppia ja sitä voi tietoisesti myös muuttaa.

Sukupolvien rytmi

Mazzarella ohjaa useita kirjoittajaryhmiä. Upsalassa opiskelijat ovat lääketieteessä pitkälle kouluttautuneita. Ryhmä aloitti kirjallisuudesta, jatkoi kirjoittamalla potilaiden tarinoita ja päätyi kirjoittamaan itsestään.

– Potilas on lääkäreille aina ”toinen”. Uskon, että he oppivat kirjoittamisen kautta itsestään, oman kehonsa kokemisesta ja sairauden tuntemisesta omassa ruumiissa.

Mazzarella toivoo, että omaelämäkertakirjoittajat huomioisivat enemmän historiallista kontekstia. Mitä tapahtui syntymäni tienoilla? Jokaisella sukupolvella on oma tarinansa kerrottavanaan.

Oman elämän tarinoiden suosio kasvaa. Yhteiskunnan isot kertomukset ovat kuolleet, mutta erilaisten yhteisöjen, "heimojen" tarinointi voimistuu. Mazzarella uskoo, että moni todella kertoisi mieluummin kuin kirjoittaisi. Kun vain joku kuuntelisi.

– Vielä enemmän kuin kirjoittajia, nyt tarvittaisiin hyviä kuuntelijoita, Mazzarella päättelee.

Teksti ja kuva Sirkku Määttä

Elävä kertomus –konferenssiin Oulussa 17.-18.2. osallistui noin 120 eri alojen tutkijaa, asiantuntijaa ja käytännön ammattilaista. Luennoijina olivat Merete Mazarellan lisäksi tohtori Freema Elbaz-Luwisch Israelista, professori Geert Kelchtermans Belgiasta ja dosentti Juhani Ihanus Helsingin yliopistosta.

Lisätietoja:

www.oulu.fi/ktk/life

Lukuvinkki:

Liisa Enwald, Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen ja Anja Vähäaho: Elämä tarinaksi. 2. painos. Kansanvalistusseura 2004.

Julkaistu: 25.2.2005 klo 9:16