Tohtoreille tarvetta vapaassa sivistystyössä

Vapaa sivistystyö tarvitsee tohtoreita. Niiden määrä tulee myös kasvamaan, sillä alan oppilaitoksilla on omat valttinsa kilpailtaessa korkeimmin koulutetuista opetusalan osaajista. Tutkijankoulutus ei kuitenkaan sellaisenaan riitä vapaan sivistystyön johtopaikoilla.

Johtamistaitoja koskevat vaatimukset ovat entistä suurempia. Myös opetusalalla hankittujen kelpoisuuksien merkitys tulee esille, kun oppilaitoskentän edustajat arvioivat tulevaisuuden näkymiä.

Kansalaisopistojen puolen arviot tohtorien merkityksestä ovat varovaisempia kuin kansanopistoissa.

Tohtoritulva jatkuu

Tohtoreita valmistuu Suomen yliopistoista ennätystahtia. Viime vuonna päästiin jo 1 422 tutkintoon. Kasvu jatkuu, opetusministeriön tavoite vuodelle 2008 on 1 600 tohtoria.

Uudet tohtorit sijoittuvat edelleen pääosin yliopistojen ja julkisen sektorin tehtäviin. Elinkeinoelämän palvelukseen sijoittuu valmistuneista vain joka neljäs. Tohtorien tarjonnan kasvaessa tulee yhä useampi sijoittumaan yliopistojen ulkopuolelle.

Vapaasta sivistystyöstä ei tohtoreiden määrän kehityksestä ole olemassa selvityksiä. Kasvu ei ole tapahtunut ainakaan oppilaitosten johtotehtävissä. Suomen Kansanopistoyhdistyksen hakemiston mukaan kansanopistoissa oli viime keväänä neljä tohtorirehtoria.

Kansalaisopistojen puolella määrä on yhtä pieni. Opintokeskusten opintojohtajista yksi on suorittanut tohtorin tutkinnon. Koko oppilaitoskentässä osuus jää kolmeen tai neljään prosenttiin.

Tohtoreita tuntiopettajina

Vapaan sivistystyön oppilaitosten päätoimisten opettajien keskuudessa tohtoreiden määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, vaikka koulutustaso on ollut yleisesti nousussa, arvioidaan Vapaan sivistystyön yhteisjärjestössä. Tuntiopettajissa tohtoritaso on monissa opistoissa aikaisempaa vahvemmin edustettuna.

Oppilaitoskentän edustajat arvioivat, että lähivuosina tohtoreiden määrä alalla kasvaa. Kasvulle on hyvä tilaisuus, kun suurten ikäluokkien eläköityminen vapauttaa suuren määrän rehtoreiden ja opettajien paikkoja.

Kentän edustajat näkevät tohtoreiden määrän kasvussa monia etuja. Selvää kuitenkin on, että tohtorikoulutus ei sellaisenaan anna riittäviä valmiuksia menestykselliseen johtamistyöhön alan oppilaitoksissa.

Yliopistoyhteistyö luo tohtoritarvetta

Etelä-Pohjanmaan Opiston rehtori Reijo Kauppila on itse valtiotieteen tohtori. Hän sanoo, että kansanopistojen opetusohjelmien taso ja kehitys edellyttävät, että opettajat ovat entistä paremmin koulutettuja. Tämä merkitsee myös kysyntää tohtoreille, varsinkin rehtoreiden paikoille. Hän uskoo tohtoreiden määrän kasvuun.

- Erityisesti kiinteä yhteistyö yliopistojen kanssa avoimen yliopiston opetuksessa luo tarvetta tohtoreiden palkkaamiseen, Kauppila sanoo.

Opistojen kehittämisessä ja pedagogisessa suunnittelussa tarvitaan tutkijankoulutuksen antamia valmiuksia. Kauppila korostaa samalla pedagogisten ja hallinnollisten taitojen merkitystä.

Kansanopistoilla on omia vetovoimatekijöitä kilpailtaessa tohtorin tutkinnon suorittaneista. Kauppilan mukaan opistojen valttina on se, että ne voivat tarjota turvallisia ja pitkäjänteisiä työpaikkoja.

- Opistot ovat usein myös ympäristöissä, joita hakijat arvostavat. Palkkaukselliset seikat saattavat olla opistojen puolella. Yksityisinä työnantajina opistot voivat sovitella palkkausta tarpeen mukaan, jos niillä on siihen varaa, Kauppila arvioi.

Johtamistaidot ovat tarpeen

Suomen Kansanopistoyhdistyksen puheenjohtaja Ville Marjomäki liittää tohtoreista saatavan lisäarvon siihen työhön, jota tarvitaan vapaan sivistystyön legitimiteetin vahvistamiseksi. Hän asettaa toiveita siihen, että tohtorit tuovat mukanaan tutkimuksellista työotetta alan oppilaitoksiin.

- Vapaan sivistystyön yhteiskunnalliseen merkitykseen ja vaikuttavuuteen kohdistuu jatkuvasti jonkinasteista epäuskoa. Epäilyksiä on päättäjien ja myös koulu- ja sivistysväen keskuudessa. Tutkimus- ja arviointitiedon lisääminen ja saaminen julkiseen käyttöön on tärkeää.

- Tietoa kuitenkin puuttuu. Sivistystyön sisällä toimivat tohtorit voisivat olla erityinen voimavara sekä tiedon rakentamisessa että käytössä. Myös tohtorin status voisi lisätä uskottavuutta julkisessa keskustelussa. Tämä tohtoreiden erityinen rooli tulisi tiedostaa ja organisoida alan yhteisin toimenpitein, Marjomäki sanoo.

Kyvykkyys henkilöstö- ja yhteistyöjohtamisessa on Marjomäen mukaan rehtorin työssä merkittävin avu. Opiston tulee vakuuttua tästä valmiudesta sen valitessa tohtoria rehtoriksi. Opettajaksi valittavan tohtorin tulee taas osoittaa aitoa sitoutumista opetustehtävään. Se tapahtuu ensisijaisesti työhistorian ja hankittujen kelpoisuuksien kautta. Marjomäki tuo esille, ettei tutkijankoulutus vähennä näiden tekijöiden painotusta valintatilanteessa.

- Vapaan sivistystyön keskeinen vetovoimatekijä mihin tahansa vaihtoehtoon verrattuna on työtehtävien itsenäisyys. Rehtorin kannalta se tarkoittaa todellista päätösvaltaa omassa työssä. Voitot ja tappiot on aina mahdollista jossakin määrin merkitä omalle tilille, Marjomäki sanoo.

Kauppilan tavoin Marjomäki pitää tärkeänä vapaan sivistystyön oppilaitosten mahdollisuutta määritellä itse henkilön työsuhteen ehdot. Hyvälle johtajalle maksetaan hyvin, edes korkeakoululla ei aina ole samanlaista vapautta.

Rehtorin päätoimisuus etusijalla

Kansalais- ja työväenopistojen liiton toiminnanjohtaja Heljä Nurmela korostaa vielä Kauppilaa ja Marjomäkeä enemmän muiden ansioiden merkitystä jatkotutkinnon rinnalla rehtoreita ja opettajia valittaessa. Kunkin henkilön osaaminen, kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet tulee arvioida kokonaisuutena.

- Se, että opistolla on päätoiminen rehtori ja riittävästi pätevää opetushenkilöstöä on tärkeämpää kuin tohtoreiden osuus kansalaisopistoissa, Nurmela painottaa.

Kaikilla aloilla tulevat vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot entistä tärkeämmiksi. Oppilaitosten johtaminen on pitkälti ihmissuhdetyötä. Nurmelan mukaan oppilaitosten kehittämisessä verkostoituminen on avainasemassa. Pedagoginen osaaminen on tärkeää, markkinointiosaaminen korostuu.

Nurmela ei näe vapaan sivistystyön vetovoimaa tohtoreista kilpailtaessa yhtä positiivisessa valossa kuin Kauppila ja Marjomäki.

- Se, millaista henkilökuntaa kansalaisopistokenttä jatkossa saa, riippuu opistojen menestyksestä palkkakilpailussa. Tärkeää on edelleen se, miten työviihtyvyyteen ja työn mielekkyyteen liittyvät asiat saadaan hoidettua, Nurmela arvioi.

Teksti: Pekka Sallila
Kuva: Anne Nisula

Julkaistu: 4.8.2006 klo 14:31