Tulevaisuudentutkija: Syrjäytymisvaarassa olevista on tärkeää huolehtia

– Tulevaisuuteen näkeminen on aina vaikeaa. Nykyhetkestä tulee löytää ne heikot signaalit, pienet tekijät, joista yhdessä kenties nousee tulevaisuuden suunta. Aikuiskasvatuksen tulevaisuuden kehityksessä olen kuitenkin konkreettisen työni kautta pannut merkille muutamia tällaisia signaaleja, sanoo Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuskeskuksen koulutuspäällikkö Leena Jokinen.

Leena Jokinen uskoo, että olemme siirtymässä kohti pienryhmäopetusta ja isojen konferenssien ja massaluentojen merkitys on laskemassa myös formaalissa koulutuksessa. Signaalina tähän kehitykseen on ajassa oleva runsas puhe ohjauksesta, siis opintojen yksilöitymisestä. Virallisen ohjauksen rinnalle on nousemassa informaali vertaistuki opetussuunnitelmatyössä. Avun saakin ehkä parhaiten toisilta oppijoilta.

Toinen signaali on Jokisen mielestä itsetunnon ja itseluottamuksen nousu oppimiseen vaikuttavana keskeisenä tekijänä.
– Opettajat ovat alkaneet puhua itseluottamuksen ja itsetunnon tärkeydestä oppimistaitojen taustalla. Yhteiskunnallisella ja sosiaalisella tasolla oppimistaidot voidaankin katsoa perustaidoiksi, Leena Jokinen sanoo.

Opettajan ja kouluttajan työ on muuttumassa siten, että opettajan ja oppijan välillä korostuu kuuntelu ja tasaveroinen dialogi. Haetaan syvempää dialogia, ja opettajan tehtävä on aiempaa enemmän kuunnella.

Syrjäytymisen ehkäisy avainasioita

Keskeisten ajanmerkkien joukkoon Leena Jokinen nostaa myös koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäisyn:
– Meillä on paljon hyväosaisia oppijoita, jotka löytävät verkosta haluamaansa tietoa. Mutta yhä tärkeämmäksi nousevat yhteiskunnan panostukset erilaisten oppijoiden mukaan vetämiseksi ja syrjäytymisvaarassa olevista huolehtimiseksi. Uskon, että tulevaisuudessa yhteiskunnan varoja suunnataan etenkin Pohjoismaissa entistä merkittävämmin esimerkiksi maahanmuuttajakoulutukseen ja lähdetään zoomaamaan sosiaaliseen hyvinvointiin.

Olemme paradigmamuutoksen edessä

Leena Jokinen näkee myös edessä paradigmamuutoksen: etsitään uusia formaaleja didaktiikan menetelmiä, joilla edistää syvällistä laadukasta oppimista.

– On tapahtumassa paradigmamuutos kohti henkevyyttä ja ihmisen oman ajattelun olemassaoloa. Nyt meillä kuitenkin puuttuvat sitä edistävät menetelmät. Gustavelundin konferenssissa tuli esille monia yksittäisiä ruohonjuuritason innovaatioita, joten etsintää on kovasti käynnissä, kertoo Leena Jokinen Tuusulan kutsukonferenssin keskusteluista.

Jokinen korostaakin sitä, ettei vanhoilla menetelmillä päästä kiinni innovatiiviseen, tietovaltaiseen työhön, vaan tarve uusien menetelmien löytymiseksi on ilmeinen.

Tulevaisuuden haasteiden top ten

Puhuessaan aikuiskasvatuksen tulevaisuuden haasteista tutkija Leena Jokinen sanoo käyttävänsä pohjana CERIn skenaarioihin pohjaavaa top ten –listaa. Tältä se ja sen tulkinta näyttävät:

1. Aikuisten verkko-oppimisen syytä monipuolistua.

– Verkko-oppiminen on aikuisten opiskelussa vielä hyvin alussa ja sitä käytetään oppimisessa hyvin kapeasti. Kuitenkin työn, perhe-elämän ja opiskelun yhteensovittaminen edellyttäisi juuri verkko-oppimisen tuomia joustavia ratkaisuja niin, ettei ihmisiä hyppyytettäisi suotta erilaisiin kokoontumisiin, Leena Jokinen huomauttaa.

2. Väestön ikääntyminen haastaa heterogeenisuudellaan.

– Väestön ikääntymisen seurauksena meillä on kovin erityyppisiä oppijoita. On esimerkiksi yhä enemmän vireitä eläkeläisiä, jotka opiskelevat harrastuksekseen ja huvikseen. Samanaikaisesti myös koulutushenkilöstö on ikääntymässä.

3. Julkisen tutkimuksen rinnalle nousee yksityinen.

– Jos koulutuksessa ja tutkimuksessa edetään markkinavetoiseen suuntaan, siitä nousee kiinnostavia kysymyksiä koskien koulutuksen ja tutkimuksen sisältöjä ja rahoitusta. Mielenkiintoinen enne on mielestäni se, että Johtamistaidon opisto JTO:n visiona on tulla yksityiseksi yliopistoksi. Miten käy tällaisessa kehityksessä tutkimuksen ja koulutuksen hedelmällisen aluskasvillisuuden, Leena Jokinen kysyy.

4. Koulutustaso nousee jatkuvasti.

– Korkean asteen koulutus kiinnostaa ja koulutustaso nousee jatkuvasti.

5. Elinikäiseltä oppimiselta puuttuvat koherentit mallit.

– Elinikäinen oppiminen on nykyisin varsin sirpalemainen. On paljon puhetta, mutta aikaansaannoksia lopulta vähemmän. Miten elinikäistä oppimista aiotaan vastaisuudessa viedä eteenpäin?

6. Koulutusajattelusta siirrytään oppimisajatteluun.

– Keskeistä ovat kompetenssit ja oppimisen tulokset, eivät tittelit tai koulutusmallit. On haaste päästä koulutusajattelusta selkeästi oppimisajatteluun.

7. Luovat toimialat ovat nousussa.

– On mielenkiintoinen kysymys, millaiseen kehitykseen se johtaa. Vahvistuuko informaalisen oppimisen arvostus koulutusinstituutioiden kustannuksella vai merkitseekö luovien toimialojen nousu sitä, että koulutuksesta tulee yksi yhteiskunnallisesti tuottavimmista aloista ja koulutusinstituutioiden asema päinvastoin vahvistuu?

8. Yksilöllinen koulutus on tulevaisuuden henki.

– Ydinkysymys on siinä, miten se toteutetaan, Leena Jokinen kiteyttää haasteen.

9. Ihmisten välinen eriarvoisuus on suuri ja polttava haaste.

– Miten julkista koulutusta painotetaan? Edistetäänkö koulutuksellisesti hyväosaisten entistä parempaa pätevöitymistä vai huolehditaanko marginaalissa olevista ja koulutuksellisesti huono-osaisista? Maahanmuuttajat kuuluvat pääosin jälkimmäiseen ryhmään, Leena Jokinen polarisoi haasteen merkityksen.

10. Sosiaalisesti kestävästä kehityksestä on syytä huolehtia.

– Oppiminen ei saa olla oppimisen pakkoa, vaan siinäkin on säilytettävä kohtuus. Aina tulee kunnioittaa oppijaa ja hänen näkemystään, Leena Jokinen muistuttaa.

Tulevaisuudentutkija, koulutuspäällikkö Leena Jokinen esitelmöi aikuiskasvatuksesta ja tulevaisuudesta Tuusulassa Grundtvig 2 –kutsukonferensissa 7. lokakuuta.

Haastattelu: Anneli Kajanto

Lue myös:
Tulevaisuudentutkija esittää viisi aikuiskasvatuksen muutosvoimaa

Julkaistu: 13.10.2006 klo 14:43