Työelämäpalvelut perinteisillä laduilla

Aikuisoppilaitokset arvioivat lisäävänsä ja monipuolistavansa yrityksille tarjoamiaan palveluja. Tärkein tuote on jatkossakin ammattitutkintoon johtava koulutus, uskoo työelämäpalvelujen nykytilaa kartoittanut kasvatustieteen tohtori Jyrki Jokinen.

Valtiovalta on 1990-luvun alusta lähtien pyrkinyt vähentämään koulutuksen oppilaitoskeskeisyyttä ja lisäämään yhteyksiä elinkeinoelämään. Aikuskoulutuksen puheeseen ja käytäntöihin ovatkin juurtuneet käsitteet ammatillinen lisäkoulutus, näyttötutkinnot ja työssäoppiminen. Tammikuun alussa tuli voimaan uudistettu ammatillisen aikuiskoulutuksen laki, jossa määritellään työelämän palvelutehtävä.

Työelämäpalvelut ovat työyhteisöjen, yritysten – erityisesti pienyritysten – ja opiskelijoiden palveluja. Ne voivat olla henkilöstön osaamiskartoituksia ja koulutus- ja kehittämisohjelmia, yrittäjien osaamisen kehittämistä ja julkisesti rahoitetun koulutuksen mahdollisuuksista tiedottamista.

– Lähtökohta on yritysten kehitystarpeissa ja tarkoitus on, että palvelut rahoitettaisiin pääosin maksupalveluna, Jyrki Jokinen tiivistää.

Jokisen oppilaitoskyselyyn perustuva tutkimus kuvaa, miten työelämän palvelutehtävää tällä hetkellä toteutetaan. Kysely suunnattiin ammatillisen lisäkoulutuksen järjestäjille eli aikuiskoulutuskeskuksille, kansanopistoille ja opintokeskuksille. Suurin rooli työelämäpalveluissa on aikuiskoulutuskeskuksilla.

Mitä ja kenelle?

Kaikki vastaajat arvioivat laajentavansa työelämäpalvelujaan ja kasvattavansa niiden osuutta. Tarjonta suuntautuu nykyisellään melko kattavasti elinkeinoelämän eri aloille ja kuntiin. Kansanopistoista suunta on kuntien sosiaalisektorille ja aikuiskoulutuskeskuksista erityisesti tietoliikennealalle. Tutkimuksen opintokeskusvastaajat tarjoavat palveluja kansalaisjärjestöille.

Nykyiset työelämänpalvelut sisältävät selvityksen mukaan pääosin yritysten ja kuntien henkilöstön tutkintotavoitteista koulutusta. Henkilöstökoulutuksen lisäksi painottuu laatujärjestelmän kehittäminen. Uudenlaiset palvelut kuten osaamiskartoitukset, konsultointi, yritysstrategioiden kehittäminen ja rekrytoinnin, tuotekehityksen ja kansainvälistymisen tuki ovat vähäisiä.

– Työelämäpalveluiden järjestäminen kulkee vielä perinteisiä latuja. Toisaalta se näyttää olleen myös koulutuksen tilaajien toive, Jokinen tulkitsee.

Tavoitteikseen aikuisoppilaitokset mainitsevat työelämäpalveluiden laadun ja määrän kehittämisen, yritysyhteistyön lisäämisen, aluevaikuttamisen ja opettajiensa osaamisen kehittämisen imagon kohotuksen kera.

Kuka maksaa?

Tutkimuksen mukaan työelämäpalveluja tarjonta maksupalveluna on vähäistä. Yhteensä 18 oppilaitosvastaajasta 12 ilmoitti, että tilaajan maksama osuus on alle 11 prosenttia kaikista tuloista. Työelämäpalvelujen rahoitus tulee näin ollen pääosin valtiolta, eri rahoitusmuodoista.

Jokinen päätyy tutkimuksessaan johtopäätökseen, että myös yritykset pitävät tulevaisuudessa tärkeänä, että rahoitus tulee pääosin valtiolta. Yritykset eivät haastattelujen perusteella ole jatkossakaan halukkaita panostamaan nykyistä enempää työntekijätason pitkäkestoiseen koulutukseen.

- Rahoitusta koskeva johtopäätös on ristiriidassa opetusministeriön koulutuksen järjestäjille esittämän näkemyksen kanssa: työelämäpalvelut pitäisi rahoittaa pääosin maksupalveluna, Jokinen päättelee.

Teksti Sirkku Määttä
Kuva Anne Nisula

Lue koko tutkimus: www.minedu.fi/opm/koulutus/aikuiskoulutus/index.html

Julkaistu: 2.6.2006 klo 14:48