Työväenopisto on kirjastoon verrattava peruspalvelu

Näyttö Suomen vapaan sivistystyön merkityksestä saatiin Helsingin suomenkielisen työväenopiston juhlassa, joka esitteli opiston ja sen opiskelijoitten matkaa 90 vuoden ajalta. Opiston iso juhlasali oli täpösen täynnä suurimmalta osalta omia opiskelijoita ja työntekijöitä. Kuten oikein oli, kaikki esiintyjät juhlapuhujaa lukuun ottamatta olivat omaa väkeä. Yli 300 opistolaista oli valmistellut ohjelmaa lähes vuoden ajan opettajiensa ohjauksen avulla. Esillä olivat opiston monet vaiheet.

”Laulu mielet ylentää.” – Jo työväenopiston ensimmäiseen ohjelmaan vuonna 1914 kuului laulunopetus.

Opiston ensimmäinen rehtori oli aikansa merkittävä koulutuspoliitikko Zacharias Castren. Hänen mukaansa työväenopistojen tuli perustua humanistiseen ihmiskäsitykseen ja keskittyä yleissivistykseen, omaehtoiseen oppimiseen ja ihmisen kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen. Lähes kaikkien kansalaisopistojen ohjelmaan kuuluvat taito- ja taideaineet ovat edelleen suosituimpien joukossa.

Aleksis Kivi: Katkelma Seitsemästä veljeksestä, Oulunkylän lausujat, ohjaus Martti Mäkelä
”Niin he harjoittelevat lukua hartaasti, hikisillä otsilla.”

– Opiskelun tulee olla suunnitelmallisesti etenevää, kokonaisuuksiksi rakentuvaa vakavaa itsensä kehittämistä, sanoi kansliapäällikkö Markku Linna juhlapuheessaan. Aikuiskoulutuksen pitää toimia ei vain työelämän, vaan myös kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan tarpeita tyydyttävästi, eikä vain nuorena hankitun koulutuksen täydentäjänä. – Helsingin kaupungin työväenopisto on pysynyt uskollisena Castrenin opeille, sanoi Markku Linna. Opiston toiminta on myös laajentunut muun muassa avoimen opetuksen ja avoimen korkeakoulun sekä uusien opetus- ja opiskelumuotojen suuntaan ja koko kaupungin kattavaksi verkostoksi.

John Bratton: Teddy-karhujen huviretki, Lauluyhtye Oodi
”Käy joukkohon, ystävä vieraskin!” Opistolaisyhdistyksen järjestämä huvitoiminta on ollut aktiivinen osa opiskelijaelämää.

Vuosien 2003 – 2008 koulutusta ja tutkimusta koskeva, hallituksen joulukuussa 2003 hyväksymä kehittämissuunnitelma korostaa vapaan sivistystyön roolia kansalaisten omiin tarpeisiin vastaavana oppilaitosverkostona ja sen asemaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, demokraattisten arvojen sekä aktiivisen kansalaisuuden edistäjänä.

Vuoden 2004 valtion talousarvion mukaan opetusministeriön budjetin kautta aikuiskoulutukseen ohjautuu vuositasolla noin 730 miljoonaa euroa, noin 12-13 prosenttia opetusministeriön pääluokan menoista. Kun tähän lisätään vielä kuntien panos, työvoimapoliittinen koulutus sekä työnantajien henkilöstökoulutukseen osoittamat resurssit, niin voidaan puhua varsin suuresta panostuksesta.

Ilpo Tiihonen: Vanha karhunkaataja, Runo-Elmat, ohjaus Eilakaija Sippo
Työväenopiston ”erämetsänä on ollut Karhupuisto”. Opistotalon vanha puoli valmistui vuonna 1927.
Pablo de Sarasate: Mustalaislauluja op. 20, Helsinginkadun filharmonikot, Veli-Antti Koivurannan johtamana, soolo Matilda Solonen, viulu
1950- ja 60-luvut olivat opiston kasvun ja laajenemisen aikaa. Lisärakennus hienoine juhlasaleineen valmistui vuonna 1957 ja vihkiäisjuhlia vietettiin marraskuussa 1959. Uutta juhlasalia käyttivät opistolaisten lisäksi Helsingissä toimivat orkesterit ja teatterit sekä televisio.
Erik Lindström: Ranskalaiset korot, Liisa Akimof, sov. Ilona Korhonen: Kevät, Lauluyhtye Oodi
”Herulista traisas suora veege Hagikseen ja kun Hagikseen pääsi hittas mihkä vaan” – Opetuspaikkoja on Ogelista Berggaan ja Hertsikasta Laruun.

Opiston laajenemista kuvasivat useat juhlan ohjelmanumerot. Helsingin kaupungin työväenopistosta on näiden vuosikymmenien aikana kehittynyt kurssitarjonnan laajuudessa ja monipuolisuudessa sekä opiskelijamäärältään ylivoimaisesti Suomen suurin kansalaisopisto.

Lasse Heikkilä: Tämä, Oulunkylän lausujat, ohjaus Martti Mäkelä
”Sivistystä, tätä hitainta kaikista kulkijoista.” Alueopistot syntyivät 1970- ja –80-luvuilla. Opiskelijamäärä on kasvanut alun miesvaltaisesta 3 000:sta yli 25 000:een. Nykyopiston opiskelijoihin kuuluvat olennaisesti myös maahanmuuttajat sekä Suomessa asuvat ulkomaalaiset.

Laaja alueopistojen verkosto ja suuri osallistujamäärä kertovat selkeästi opiston suuresta merkityksestä kaupunkilaisille.

Suomi on kansainvälisesti aikuiskoulutuksen ja -opiskelun johtavia maita. Vuosittain lähes 1,8 miljoonaa kansalaista osallistuu erityyppiseen aikuiskoulutukseen; työikäisestäkin väestöstä noin 55 prosenttia. Tämä osuus on OECD-maiden korkeimpia. Opiskelu kuuluu aikuisväestön elämäntyyliin ja erityisesti naiset käyttävät aktiivisesti omaehtoisen aikuiskoulutuksen palveluita. Miehet sen sijaan ovat edelleen suuri haaste vapaalle sivistystyölle kuten muullekin omaehtoiselle aikuiskoulutukselle!

Parantamisen varaa Suomen aikuiskoulutusta arvioineet kansainväliset asiantuntijat löysivät erityisesti tasa-arvon alueelta. Aikuiskoulutus kasaantuu hyvän koulutuksen saaneille, hyvässä työasemassa oleville eteläisen Suomen, kaupunkien ja rintamaiden kansalaisille. Se saattaa jopa lisätä epätasa-arvoa, kun sen pitäisi toimia päinvastaiseen suuntaan. Tutkijat suosittelivat määrätietoisia toimia aliedustettujen ryhmien motivoimiseksi opiskeluun. Se tarkoittaisi niin tuki- ja neuvontapalvelujen kuin koulutuksen toteutusjärjestelyidenkin kehittämistä.

Rahoituspohjan laajentaminen sekä aikuisopiskelun taloudellisten edellytysten parantaminen ja tasa-arvoistaminen ovat myös lähivuosien haasteita. Viime vuoden lopulla valmistui tohtori Pentti Arajärven selvitystyö, jonka jatkotoimet ovat esillä kevään aikana eri ministeriöiden ja työmarkkinajärjestöjen kanssa käytävissä keskusteluissa. Opintoseteliä on kokeiltu ja sen käytöstä aikuiskoulutuksen rahoitusmuotona valmistellaan myös ehdotukset jatkotoimista.

Opetusministeriö on yhdessä vapaan sivistystyön järjestöjen kanssa valmistellut vapaan sivistystyön ohjauksen ja rahoituksen kehittämistä. Tehtäviä ja rahoitusta on tarkoitus suunnata alan toimijoiden kanssa määriteltäville painopistealoille ja syrjäytymisuhan alaisten kohderyhmien koulutukseen, perusrahoitusta vaarantamatta.

Ilkka Kuusisto, san. Oiva Paloheimo: Hiljainen ilta, Lauluyhtye Oodi, Soitinyhtye, sovitus ja musiikin johto Veli-Antti Koivuranta
Työväenopisto on kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu kaikkien helsinkiläisten aikuisopisto – tietoja, taitoja ja elämyksiä ihmisläheisesti koko elämän ajan.

– Julkisen vallan ja kaikkien aikuiskoulutuksen järjestäjien yhteisenä tehtävänä on aikuisille sopivan, riittävän ja monimuotoisen koulutustarjonnan turvaaminen sekä aikuisten elämäntilanteeseen sopivien joustavien koulutusmuotojen kehittäminen. Opintojen aikaisten toimeentulojärjestelyjen kehittäminen sekä aikuisten opiskelumotivaation ja opiskelun tukeminen ovat niinikään tärkeitä lähiajan tehtäviä. Alueellisen ja paikallisen vastuun ottaminen kansalaisten sivistystarpeista edellyttää laajaa yhteistyötä: kaikkien kunnan ja alueen aikuiskoulutuksen toimijoiden – yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, ammatillisen koulutuksen järjestäjien, aikuislukioiden ja vapaan sivistystyön oppilaitosten – voimien kokoamista ja puhaltamista yhteen hiileen. Sekään ei vielä riitä, vaan aikuiskoulutuksen kehittäminen edellyttää myös tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja muiden alueen toimijoiden, elinkeinoelämän ja erityisesti kuntakentän kanssa, muistutti kansliapäällikkö Markku Linna.

Suomessa on hyvin kattava aikuiskoulutuksen järjestäjäverkko, lähes tuhat oppilaitosta ja korkeakoulua. Tieto- ja viestintätekniikan kehitys on lisännyt etä- ja verkko-opiskelun mahdollisuuksia ja aikuiskoulutuksen saavutettavuutta. Aikuisopiskeluun soveltuvat tutkinnot, ohjelmat ja muu tarjonta on monipuolistunut. Koulutustarjonnasta on saatavissa ajan tasalla olevaa tietoa internetin tiedotus- ja neuvontapalveluista. Opetushenkilöstön osaamiseen on panostettu toimeenpanemalla esimerkiksi vapaan sivistystyön ja ammatillisen aikuiskoulutuksen henkilökunnalle tarkoitettuja mittavia koulutus- ja kehittämisohjelmia. Kaikki tämä helpottaa osallistumista opiskeluun.

Helsingin suomenkielinen työväenopisto aloitti toimintansa vuonna 1914. Jo tätä ennen muun muassa Kansanvalistusseura ja työväenyhdistys olivat kaupungin tuella järjestäneet työväenopetusta. Nykyään kansalaisopistot ovat kirjastoihin verrattava peruspalvelu, joka on kuntalaisille tuttu ja jonne on helppo tulla. Puheessaan kansliapäällikkö Linna viittasi myös kuntien keskeiseen vastuuseen asukkaiden palvelujen riittävyydestä ja saavutettavuudesta sekä niiden tarkoituksenmukaisesta jakelusta kaikille kaupunkilaisille. Hän antoi tunnustusta Helsingin kaupungille sen osuudesta kaupungin työväenopiston kehittämisessä. Mutta taloudellisesti tiukkoihin aikoihin hän toivoi kaukonäköisyyttä niin, että työväenopisto voi jatkossakin tarjota oppimisen ilon kaikille kansankerroksille ja myös vetää toimintansa piiriin uusia kohderyhmiä, esimerkiksi maahanmuuttajia, vapaan sivistystyön parhaiden perinteiden mukaisesti.
Tämän juhlan ilosta vastasi juhlatoimikunta puheenjohtajansa, Keskisen alueopiston rehtori Hannele Mäkelän johdolla.

Artikkeli on mukailtu kooste Helsingin suomenkielisen työväenopiston 90-vuotisjuhlan ohjelmatekstistä sekä juhlapuheen pitäjän, kansliapäällikkö Markku Linnan juhlapuheesta.

Julkaistu: 3.5.2004 klo 18:42

Kommentoi asiaa »