Vapaa sivistystyö tulevaisuuden raiteilla

Vahvistuvia trendejä oppimisessa ovat yksilöllisyys, epämuodollinen oppiminen ja vertaistuki. Tulevaisuudentutkija Leena Jokinen arvioi, että vapaa sivistystyö on jo hyvässä vauhdissa uusilla raiteilla.

Miltä näyttää tulevaisuuden oppimisympäristö vapaan sivistystyön oppilaitoksissa? Heikkoja signaaleja jäljittävä Jokinen tähdentää, että yleisesti koulutusalan osaajilta vaaditaan jatkossa toisenlaista ydinosaamista kuin nykyisin.aan jatkossa uusia taitoja.

Yksilöllisyys merkitsee räätälöityjä opintosuunnitelmia, erikoistumista omissa opinnoissa ja lisää joustavuutta oppilaitoksiin.

– Yliopistoissa tämä on vallankumouksellista, mutta aikuiskoulutuksessa ei niinkään, huomauttaa Jokinen. Hän työskentelee Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden Tutkimuskeskuksessa.

Vapaalle sivistystyölle ei liene vierasta myöskään toinen suuntaus, joka näkee oppimisen tietojen kartuttaminen lisäksi myös henkisenä kasvuna. Siihen liittyy opettajan ja oppilaan suhteen muuttuminen asiantuntijasta ja kuuntelijasta henkiseksi kumppanuudeksi.

– On kiehtovaa nähdä, haluaako peruskoulun opettajakunta lähestyä tällä tavalla oppilaita. Opistoissa se käy luontevammin.

Koko elämä oppimista

Myös kokemuksellinen ja epämuodollinen oppiminen vahvistavat jatkossa otettaan. Holistisessa näkökulmassa oppimiseksi ei katsota vain jossain institutionaalisessa laitoksessa tapahtuvaa opiskelua. Koko elämä on oppimista.

Aikaisemmin opitun tunnustaminen lisääntyy, niin myös avoimesti aidot oppimisympäristöt. Verkko-oppiminen valtaa alaa.

Leena Jokinen on työskennellyt Sokrates-projektien parissa ja perehtynyt epätyypillisiin oppimisympäristöihin. Hän lainaa ruotsalaista Per Frankeliusta, joka kehottaa räjäyttämään instituutiot ja vapauttamaan oppimisen avoimiin ympäristöihin.

Vaikka niin pitkälle ei mentäisikään, itsestäänselvyyksiä kyseenalaistetaan. Eräs esimerkki tällaisesta kriittisestä ajatusmallista tulee juuri Ruotsista, jossa on haluttu heittää käytösnumerot romukoppaan. Niiden käyttämistä pidetään liian autoritaarisena.

Heikot signaalit

Jokinen osallistuu pohjoismaiseen aikuiskasvatuksen aivoriiheen, ”think tankiin”. –Uskomme siellä vahvasti luovuuteen talouden käyttövoimana – käsillä tekemiseen, taiteeseen ja kulttuurituotantoon.

Visionäärinen perspektiivi ottaa mielikuvituksen rohkeasti käyttöön ja kysyy, mitä aivan uusia ydintaitoja vaaditaan. Mielikuvitusmatkoja pohjustetaan heikoilla signaaleilla, joita voidaan jo nykyhetkessä erottaa.

Jokinen todisti erästä heikkoa signaalia 1980-luvulla, kun seminaarissa tutkija pyysi yhteydenottoja sähköpostitse. Siitä seurasi yleistä naureskelua, koska sähköpostiin ei uskottu. Vastaavia reaktioita herätti esimerkiksi ajatus henkilökohtaisista tietokoneista.

Haasteita ja vahvuuksia

Vapaan sivistystyön ongelmaksi Jokinen näkee hajanaisen kentän. Kukin vetää omaan suuntaansa, eikä yhteistä strategiaa ole helppoa luoda. Toinen ongelma on rahoitus. Saadaanko julkista rahaa, ja missä määrin turvaudutaan opintomaksuihin ja yksityiseen rahoitukseen.

Vapaan sivistystyön vahvuus taas on laaja kosketuspinta kansaan. Opistot voivat myös edistää EU:ssa tavoitteeksi asetettua aktiivista kansalaisuutta. Ne ovat solmukohtia, jotka yhdistävät paikallisen ja globaalin. Opistot voivat synnyttää ympärilleen myös luovaa verkostotaloutta.

Kuuma kysymys Euroopassa on sukupolvien välinen oppiminen. Myös tässä vapaan sivistystyön rooli on merkittävä. Se voi auttaa sosiaalisen pääoman siirtämisessä ja sukupolvien välisen ymmärryksen lisäämisessä.

– Aktiivinen seniori on korvaamaton resurssi yhteisölleen. Ikäihmiset voivat tuoda laatua ja tehokkuutta oppimiseen. Ei pidä tuijottaa ikään, vaan arvostaa kunkin ihmisen kykyjä ja ominaisuuksia iästä riippumatta.

Teksti ja kuva: Tarja Repo

Julkaistu: 12.3.2007 klo 9:40