Pahan kuva

Mitä on "hyvä" ja mitä "paha"? Sanoja, ilmiöiden kielellistä pintaa, vastaa professori Tarmo Kunnas. Tästä syystä kuvamme ihmisen sielunelämästä on yksinkertaistava. Pintaa syvemmälle päästään kuvataiteen ja kirjallisuuden avulla. Niillä on oma olemisen tapansa ja omat erityiset keinonsa kommunikoida.

Ajatus hyvän ja pahan taistelusta syntyi 2500 vuotta sitten Persiassa, kukoisti keskiajan Euroopassa ja toimii yhä George Bushin retoriikassa. Keskiajan ihmiselle paha eli Saatana oli olemassa, houkuttelemassa ihmistä pahaan, etenkin seksiin. Kristillisessä opissa paha liitetäänkin usein seksuaalisuuteen.

Kirjoittaja pohtii monelta kantilta aihetta koskettavia moraalisia näkökohtia vyöryttäen mittavan joukon todistajia kulttuurin eri aloilta antiikista nykypäivään, keskeisinä tähtinään Friedrich Nietzsche, William Blake, Fjodor Dostojevski ja 1900-luvun eksistentialistit.

Tarmo Kunnas sanoo, että "vallitsevat myytit hyvästä ja pahasta voivat olla ihmisen kannalta toimivia, hyödyllisiä ja välttämättömiä, mutta myytti pahasta voi olla myös valheellinen ja toimia ihmisen syvintä minuutta vastaan, rajoittaa ihmisen kehitystä".

Ihmisen minäkuva on tärkeä niin ihmislajille kuin yksilölle. Itseymmärrys voi kannustaa ponnistelemaan parempaan, mutta se voi myös passivoida ja tehdä ihmisen kehnoksi. Tutkimus pahasta johdattaa lukijan pohtimaan ihmisen todellista olemusta.

Pekka Matilainen

Tarmo Kunnas: Paha. Mitä kirjallisuus ja taide puhuvat pahuuden olemuksesta. Atena 2008.

Julkaistu: 16.2.2009 klo 15:13