Aikuiskasvatustutkimus enemmän kuin siltatiede

JOENSUU. Vallitsevan ajattelutavan mukaan aikuiskasvatustutkimus jäsentyy monitieteiseksi tutkimusalueeksi, jota luonnehditaan "siltatieteeksi" tai "risteysasemaksi". Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisessa puhunut emeritusprofessori Ari Antikainen näkee aikuisen oppimisessa kuitenkin risteysasemaa enemmän.

— Meillä on yhä opittavaa aikuisten oppimisen eriytyisyyttä korostavan andragogian edustajien ajatuksissa. Kokemus on aikuisen oppijan vahva erityisresurssi. Valmius oppia ja motivaatio on sisäinen, minäkäsitys heijastaa oppimisen itseohjautuvaa luonnetta ja oppiminen kohdistuu eriytyneisiin kohteisiin, Antikainen perustelee erityisluonnetta.

Keskiviikkona Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella alkanut kolmipäiväinen tutkijatapaaminen keskittyi avauspäivänä etsimään aikuiskasvatustutkimuksen nykytilasta käännekohtaa ja kuuntelemaan käytännön aikuiskasvatustyön viestejä tutkimukselle.

Aikuiskasvatuksen historia lyöty laimin?

Ari Antikaisen mukaan aikuiskasvatuksen historia ulottuu paljon kauemmaksi kuin hyvin tuntemaamme 1800-luvun loppuun ja viime vuosisataan. Hänen mukaansa pitkästä historiasta on löydettävissä "lähes kaikki".

— Aikuiskasvatuksen tietoperinne on rikas. Mutta tutkitaanko historiaa riittävästi? hän heittää.

Nykytilannetta hän kuvaa jatkuvuuden ja muutoksen jännitteiseksi suhteeksi. Lukuun ottamatta informaatioteknologian käytön lisääntymistä mitään mullistavaa muutosta aikuiskasvatuksessa ei ole tapahtunut.

— Ymmärtääkseni päällimmäinen selitys on siinä, että aikuisten oppimisessa ja koulutuksessa ei ole yhtä hallinnoivaa keskusta, vaan se on monimuotoista ja sitä ohjaavat monet toimijat.

Käytännön tarpeet ja odotukset mittavat

Pohjois-Karjalan aikuisopiston vararehtori Aino Rikkinen vyöryttää esiin laajan kirjon kysymyksiä ja aihealueita, joihin käytännön aikuiskasvatustyötä tekevät tarvitsevat tutkimukselta tukea ja välineitä.

– Tarvitaan soveltavaa tutkimusta toisaalta globalisaation, toisaalta väestön ikääntymisen vaikutuksesta koulutusrakenteisiin, tarjontaan, rahoitukseen, opetus- ja ohjausmenetelmiin ja elinikäisen oppimisen painopisteisiin, hän sanoo.

Rikkisen mukaan verkostoituneet toimintatavat tuovat monenlaista uuden tiedon tarvetta, kuten ammattitaitovaatimusten tunnistamisen hajautetussa työssä, verkko-organisaatioissa ja virtuaaliympäristöissä. Aikuisopettajan työn sisällössä hän näkee tutkittavaa.

— Keskeisiä alueita on myös luotettava osaamisen tunnistaminen, hiljaisen tiedon tunnistaminen ja siirtäminen sekä aikuispedagogiset ohjaustaidot.

Hän heittää filosofisen tutkimushaasteen:

— Mihin olemme kasvattamassa?

Tukea omille ajatuksille

Aino Rikkisen mukaan tutkimusten sovellettavuus ei ole suoraviivaista, vaan useimmiten ristiriitaista. Joudutaan aina kysymään soveltamisen hyötyä ja tekemään kompromisseja.

— Mutta tutkimuksesta on iloa, jos  siitä saa oivalluksia tai tukea omille ajatuksilleen. Tuskaa saa siksi, ettei pysty soveltamaan käytäntöön, eri syistä, hän sanoi.

Kuva: Scandinavian StockPhoto

Aiemmin Sivistyksessä:

Sivistystyön tutkimus saa vauhtia Joensuusta

Tutkijat tavaavat

Julkaistu: 18.2.2010 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »