Uskonnon suhteen neutraali oppilaitos voi tarjota opiskelijoilleen mahdollisuuden rukoushetken pitämiseen. Opetushallituksen (OPH) monikulttuurisuusasioista vastaava opetusneuvos Leena Nissilä ja ihmisoikeusjuristi Husein Muhammed sanovat, että rakentavalla linjalla vahvistetaan sekä yhteiskuntaa että koulutuksen tasa-arvoa.
Kymenlaakson Opiston maahanmuuttajakoulutuksessa virisi viime viikolla kriisi muslimien uskonnonharjoittamisesta. Koska kansanopisto toimii uskonnollisesti neutraalin kansalaisopiston vuokratiloissa, se ei pysty tarjoamaan opiskelijoilleen rukousmahdollisuutta opiskelupäivän aikana.
Tietokirjailija ja lakimies Husein Muhammedista on hyvä, jos oppilaitos on uskonnon suhteen neutraali.
— Se ei kuitenkaan tarkoita, että opiston pitäisi estää opiskelijoita harjoittamasta omaa uskontoaan, jos se käy muita opiskelijoita häiritsemättä, hän lisää.
Kymenlaakson Opistossa hämmennystä aiheutti se, että opiskelijat levittivät rukousmattojaan käytäville, mikä häiritsi oppilaitoksen toimintaa.
— Parasta olisi, jos omalla ajalla tapahtuvaa uskonnonharjoittamista tai muuta hiljentymistä varten olisi erillinen tila, jota halukkaat uskontokunnasta riippumatta voisivat käyttää. Sellaisen ovat monet maahanmuuttajia työllistävät yritykset järjestäneetkin, esimerkiksi Helsingin Bussiliikenne Oy ja Espoon Entressen kirjasto, Muhammed sanoo.
Tilaa voidaan hänen mukaansa kuitenkin vaatia opistolta vain, jos sen järjestäminen onnistuu kohtuullisella vaivalla ja hinnalla.
Samaa mallia esittää vapaan sivistystyön ja monikulttuurisuuden yksikköä OPH:ssa johtava Leena Nissilä. Vaikka oppilaitoksia ei velvoiteta osoittamaan rukoushetkiä varten erillistä tilaa, ne ovat sen yleensä järjestäneet. Kymenlaakson Opisto taas tuli muslimiopiskelijoitaan vastaan aikajärjestelyillä: tärkein rukouspäivä perjantai on vain nelituntinen.
Kansanopistolle tilat vuokraavan Kotkan Opiston rehtori Mika Kempas arvioi, että vapaa sivistystyö tarvitsee koulutuksen viranomaisilta ohjeita monikulttuuristumisen tuomiin tilanteisiin. Nyt niitä ei ole.
— Käytännössä on mahdotonta antaa yleispäteviä, kaikille uskonnoille ja yksilöille sopivia ohjeita. Uskonto on ennen kaikkea yksilön asia, eivätkä kaikkien samaa uskontoa edustavien yksilöiden toimintatavatkaan ole samanlaisia, Nissilä perustelee.
Sekä uskonnonvapauslaki että perustuslaki takaavat oikeuden omaan uskontoon. On kuitenkin tärkeää, että uskonnonharjoittaminen ei haittaa opetusta eikä loukkaa toisten uskonnonvapautta, Nissilä tähdentää.
Leena Nissilä kertaa Suomen kotouttamispolitiikan lähtökohdat: tulijalle annetaan mahdollisuus oman kielen, kulttuurin ja uskonnon säilyttämiseen ja kehittämiseen, eikä maahanmuuttajia pyritä sulauttamaan. Malli on ollut toimiva, sillä maahanmuuttajat ovat integroituneet hyvin yhteiskuntaan.
— Toisin on käynyt niissä maissa, joissa maahanmuuttajat on pyritty hyvin tietoisesti sulauttamaan ja on annettu selkeitä kieltoja pukeutumisesta tai uskonnon harjoittamisesta. Toivon saman rakentavan ja yksilöä kunnioittavan linjan jatkuvan, Nissilä sanoo.
Husein Muhammed palauttaa kysymyksen koulutuksen tasa-arvoon.
— Kun oppilaitokset antavat tilaa opiskelijoiden uskonnonharjoittamiselle vältytään siltä, että uskonnostaan tiukasti kiinni pitävät jäävät pois opetuksesta ja syrjäytyvät.
Kuva: Kuva: Wei Ming Tan / Scandinavian StockPhoto
Monikulttuurisuus on ihan harmaata
Oikeus rukoushetkiin hiertää kansanopistossa
Julkaistu: 31.1.2012 klo 7:00