Hyvä äänimaisema virittää oppimaan

Harva oppija on parhaimmillaan äänityhjiössä.

HELSINKI. Hälyäänet haittaavat keskittymistä, hyvät äänet taas edistävät oppimista. Äänimaisematutkimuksen tuloksista on ammennettavaa oppimisympäristöjen suunnitteluun.

Äänimieltymykset pysyvät

Suomen Akatemian mediasalin äänimaisema syntyy ilmantuulettimen hurinasta, kynän suhinasta paperilla, lehtiön sivujen rapinasta, yskähdyksistä, kahvikuppien kilinästä.

- Täällä on nyt tällainen tyypillinen key note -äänimaisema, Joensuun yliopiston professori Helmi Järviluoma-Mäkelä kommentoi.

Alan suomalainen pioneeri kertoi tiistaina 17. marraskuuta toimittajille johtamastaan ja Suomen Akatemian rahoittamasta tutkimushankkeesta. Se on tuottanut tietoa eurooppalaisten kylien äänimaisemista kylistä 1970-luvulta 2000-luvulle. Suomesta mukana oli Nauvo.

Korvat auki luokassa

Järviluoma-Mäkelä muistuttaa, että äänten kirjo avautuu, kun sille herkistää korvansa. Luentosalissa on erilainen äänimaisema kuin huonekaluverhoilun työpajassa tai joogasalissa.

- Oppilaitosten äänimaisemia tutkittaessa on havaittu, että melu estää oppimista ja rauhallinen äänimaisema tehostaa sitä, kulttuurintutkimuksen professori toteaa. Eräässä köyhän asuinalueen koulussa toteutetussa tutkimuksessa kävi ilmi, että kadunpuoleisissa luokkahuoneissa oppimistulokset olivat heikompia kuin pihanpuoleisissa.

Rikkumaton hiljaisuus ei suinkaan ole paras vaihtoehto oppimisympäristön äänimaisemaksi. On myös positiivisia, ääniä: ne esimerkiksi rauhoittavat ja luovat suotuisan, oppimista edistävän äänimaiseman.

Äänimieltymys on kulttuurisidonnainen

Tuore tutkimus vahvistaa sen, että äänimieltymykset ovat kulttuurisidonnaisia. Se, että mikä on italialaiselle musiikkia, on suomalaiselle meteliä.

- Vaikka äänimaisema on muuttunut esimerkiksi lisääntyneen liikenteen vuoksi, äänimieltymykset ovat pysyneet ällistyttävän samankaltaisina, Järviluoma siteeraa teokseen Acouistic Environments koottuja tuloksia.

Linnut, musiikki ja meri ovat esimerkiksi eurooppalaisten koululaisten suosikkiääniä, silloin ja nyt.

Oikeus hiljaisuuteen

Tutkija Järviluoma-Mäkel on huolissaan yhä lisääntyvästä hälysaasteesta:

- Aina vain puhutaan melusta. Sitä koskevaa lainsäädäntöä on kehitetty 1960-luvulta lähtien, mutta melu ei vain vähene.

Euroopan unionin meludirektiivissä määritellään ihmisen oikeus hiljaisuuteen. Sitä oikeutta on Järviluoma-Mäkelän mielestä opittava käyttämään nuoresta pitäen aktiivisen kansalaisuuden keinoja hyödyntämällä.

Kuva: Scandinavian StockPhoto