Ikärajat kaatuvat kansalaisopistoissa

Tämän päivän nuori on tulevaisuuden aikuisopiskelija.

Kansalaisopistoilla on intoa ottaa nuoret mukaan toimintaansa. Opinto-ohjelmissa teinit kuitenkin vielä usein rajataan opetuksen ulkopuolelle, sillä euro sanelee ikäpolitiikkaa.

Kansalaisopistojen ikärajat poistuivat 1980-luvulla. Ikärajattomuus näkyy taiteen perusopetuksessa, mutta kielten, liikunnan ja kädentaitojen sekaryhmät ovat harvemmassa.

Mielikuvat nuorennusleikkaukseen

Etelä-Karjalan kansalaisopisto on periaatteessa ikärajaton, mutta käytännössä alle 15-vuotiaita on vähän. Eniten teinejä on jumpparyhmissä mutta myös kielissä, savitöissä ja maalauksessa. Puutyöryhmiin nuoret pääsevät vain vanhemman kanssa.

— Eikä käsittääkseni ole ollut ongelmia. Päinvastoin jotkut opettajat ovat ottaneet hyvin mielellään nuoria mukaan aikuisten joukkoon ja kehuneet kovasti heidän opiskeluintoaan ja oppimistaan, rehtori Leena Eloranta kertoo.

Ainoan poikkipuolisen sanan hän muistaa kuulleensa aikuiselta, joka ei mahtunut japanin kielen kurssille. Jatkumistaan jatkuva Japani-buumi näet täyttää kursseja nuorilla, ja tuo mainetta. Nuoret opiskelijat ovat menestyneet valtakunnallisissa japanin puhetaitokilpailuissa.

Silti opisto mielletään yhä usein aikuisoppilaitokseksi. Mielikuvia olisi syytä muuttaa:

— Suhtaudumme hyvin myönteisesti nuorten mukanaoloon ja mielellämme näkisimme heitä lisääkin. Sieltähän ne tulevaisuuden kurssilaisemme tulevat, Eloranta sanoo.

Haitarin toisessa päässä, senioriryhmissä, ikärajoista kuitenkin pidetään kiinni, osallistujien toiveista.

Oppimisen oppimista parhaimmillaan

Pohjanmaalainen Jokihelmen opisto on virallisesti ikärajaton. Syy on perusteltu:

— Lapsille ja nuorille ei täällä juuri muuta olekaan kuin kansalaisopisto. Nuoria on etenkin taiteen perusopetuksessa mutta myös liikunnassa, kuten taekwondossa, kuntonyrkkeilyssä ja stepissä, rehtori Liisa Vornanen kertoo Haapaveden-toimistostaan.

Opiston opiskelijoista noin viidennes on lapsia ja nuoria. Se on enemmän kuin maassa keskimäärin. Vuonna 2005 kansalaisopistojen opiskelijoista vajaat 12 prosenttia oli alle 19-vuotiaita.

Kansalaisopistojen liiton (KoL) puheenjohtajana Vornanen seuraa kiinnostuneena ikärajojen poistumista. Samalla paranevat mahdollisuudet elinikäisen oppimisen oppimiseen.

— Kukin opisto vastaa kuitenkin oman alueensa sivistystarpeisiin: jotkin opistot ovat puhtaasti aikuisopistoja. Meillä taas on koettu lapset ja nuoret tärkeäksi.

Eriyttäminen vaatii resursseja

Liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen olisi hänkin valmis päästämään nuoret ryhmiin yhdessä aikuisen kanssa, jos aitoa intoa riittää.

— Parasta olisi, että nuori saisi niin positiivisen kokemuksen kansalaisopistosta, että se siivittäisi hakeutumaan uusille ja uusille kursseille läpi elämänkaaren: opiskeluaikana, keski-iän ruuhkavuosissa ja väljempinä seniorivuosina.

Tosin hän ymmärtää sen, että euroa venyttävälle opistolle ikärajat ovat perusteltuja.

— Jos esimerkiksi kielen ryhmä on kovin heterogeeninen, opettajalle aiheutuu paineita eriyttämiseen, missä taas talouden realiteetit tulevat vastaan, itsekin venäjän kielen opettajana toiminut Nuottanen sanoo.

Kuva: Helsingin kaupungin matkailu- ja kongressitoimisto

Aiemmin Sivistyksessä:

Seppo Niemelä: Sivistystyön tartuttava nuorten osallistamiseen

Julkaistu: 11.8.2010 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »