Kansalaisopisto palvelee modernia yhteisöllisyyttä ja sukupolvien välistä oppimista. Kuvassa Kuopion kansalaisopiston opiskelijoiden taidonnäytteitä.
Ihminen on luotu käyttämään käsiään ja elämään yhteisössä, kommentoi kansatieteen professori Juhani U. E. Lehtonen kansalaisopistojen ikisuosiota. Taitojen siirtämisessä kansalaisopisto korvaa perheistä kadonnutta sukupolvien välistä yhteyttä.
Ihminen on geneettisesti samanlainen kuin kivikaudella, jolloin eloon jääminen oli kirjaimellisesti omissa käsissä. Käsillä tekeminen on biologinen tarve, Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori Lehtonen muistuttaa. Monikaan ei luonnostaan pääse tyydyttämään tätä tarvettaan.
- On raskasta kun ei itse voi tehdä mitään, autoakaan ei voi itse säätää saati korjata. Itse tekemisen tarve hakee purkautumistietään, hän sanoo.
Niin ihmisten ajankäyttö kuin perherakenteet ovat muuttuneet, mikä on väistämättä tuottanut uusavuttomuutta.
- Perheissä ei ole aikaa, kiinnostusta tai pakkoa osata tehdä jotain käsin, itse. Lisäksi iso osa perheistä on rakenteeltaan epämääräisiä ja muuttuvia, professori Lehtonen sanoo.
Hän selittää kädentaitojen kurssien suosiota kokeiluinnolla mutta myös sillä, että taidot eivät enää luonnostaan siirry eteenpäin kuten monen sukupolven suurperheissä.
Elinkeinorakenteiden muutos tarkoittaa, että itse tekeminen ei ole enää välttämättömyys. Nyt kankaankudontaa, huonekalujen kunnostusta ja lasten vaatteiden ompelua voi harrastaa. Samoin on ruoanlaiton laita.
- Parhaimmillaan kansalaisopistot, jotka rinnan yhdistysten kanssa toimivat yksilön ja valtion välisellä alueella, voivat tarjota mahdollisuuden sekä käsillä tekemiseen, kilpailuttomaan harrastamiseen sekä oppimisen ja kokeilun tuoman ilon kokemiseen, professori Lehtonen muotoilee.
Kuva: Kuopion kansalaisopisto
Kehdosta hautaan kansalaisopiston kautta
Julkaistu: 24.8.2009 klo 7:00