Marja Myllymäki aikoo puristaa väitöskirjaurakan neljään vuoteen. Tukea hän saa vapaan sivistystyön tutkijakollegoiltaan.
ORIVESI. Kasvatustietelijä Marja Myllymäki tutkii kansanopistopedagogiikkaa kehittääkseen asiantuntijuuttaan ja alaansa. Vapaan sivistystyön tutkijatapaaminen antaa puhtia väitöskirjatyöhön.
Tutkiminen on jakamista, ajatellaan Vapaan sivistystyön yhteisjärjestössä (VSY). Siksi se kokosi vapaan sivistystyön jatko-opiskelijoita Oriveden Opistolle tutkijatapaamiseen. Sitä voi kutsua vapaan sivistystyön epäviralliseksi tutkijakouluksi.
— Missä on tutkimuksesi fokus? Entä miten erotat kansansivistystyön ja vapaan sivistystyön? lentelevät kysymykset teemaryhmässä kansanopistopedagogiikkaa tutkivalle Marja Myllymäelle.
Kollegojen innostunut, kriittinen ja kannustava palaute auttaa väitöskirjan tekijää tarkistamaan suuntaa.
Myllymäen tutkimus kulkee työnimellä "Kansanopisto kasvun paikkana". Aihe vetäisi moneen suuntaan, mutta elinikäisen kasvatuksen professori Anja Heikkinen rohkaisee rajaamaan reippaasti ja fokusoimaan tarkasti.
— Olisiko rajaus kansanopiston omassa tavassa vastata syrjäytymisen ja integroitumisen kysymykseen koulujärjestelmässä? Voisit ottaa kansanopistokympin caseksi ja saada sen puhumaan haastattelemalla oppilaita, rehtoreita ja opettajia, hän ehdottaa.
Ajatus kuulostaa hyvältä. Kymppiluokka on tärkeä, se kun ilmentää kansanopistopedagogiikan vahvuuksia: yhteisöllisyyttä ja kokonaisvaltaista otetta.
— Aiemmin opetin peruskoulussa, missä oppilaat tulivat ja menivät. Internaatissa heidät oppii tuntemaan perusteellisesti, toteaa kasvatusaineiden lehtorina Kaustisen Evankelisella Kansanopistolla toimiva Myllymäki.
Hän väittelee Kokkolan Yliopistokeskus Chydeniuksessa, Jyväskylän yliopiston alaisuudessa noin vuoden kuluttua.
Elokuussa alkanut opintovapaa suo Marja Myllymäelle mahdollisuuden uppoutua tutkimukseen täyspäiväisesti.
— Seitsemän opetusvuoden jälkeen katkos tuli tarpeeseen. Haluan myös ottaa etäisyyttä työhöni ja tarkastella sitä objektiivisesti.
Tuore selvitys tohtoreista työelämässä kertoo, että kasvatustieteen jatko-opiskelijaa innostaa ensisijaisesti halu kehittyä ammatillisesti ja sen jälkeen kiinnostus aiheeseen.
Myllymäki lisää listaan oman alan kehittämisen. Sitä edistää jo ajatusten puiminen kollegojen kesken tutkijatapaamisessa. Orivedellä esitellyt aiheet ulottuvat sivistyspedagogiikasta työhyvinvointiin ja myöhäismodernin ajan aikuislukiosta vapaaehtoisjohtajan rooliodotuksiin.
Tutkijatapaaminen jatkuu tänään asiakirjoittamisen työpajalla, jonka ohjaa tietokirjailija Eero Ojanen. Lehtijuttuja ja kaunokirjallista tekstiä kirjoittanut Marja Myllymäki hakee eväitä tekstiin, jonka "Pihtiputaan mummokin ymmärtää".
— Haluan kirjoittaa ymmärrettävästi, selkeästi ja helppotajuisesti, tieteellisyydestä tinkimättä. Nuoren tutkijan vaarana on liiallinenkin uskollisuus lähteille ja niiden referointi, kun tavoitteena on kuitenkin tulkinta, hän analysoi.
Kuva: Terhi Kouvo
Kasvatustieteilijä tohtoroituu opettamaan
Kadonneen sivistyksen metsästys
Kansanopistopainotus VSY:n tutkimusapurahoissa
Aikuiskasvatustieteen talkootyöläinen
Sivistystyön tutkimus tähyää rajojen yli
Aituri vahvistaa aikuiskasvatuksen tutkimusta
Julkaistu: 25.8.2010 klo 12:00