Maksetaanko järjestöremontti byrokratialla?

Loikkaavatko yhteen liittoon pyrkivät sivistysjärjestöt kuppikuntaisuudesta byrokratiaan?

Sivistysjärjestöjen pyrkimys yhteen liittoon saa kannatusta pitkän linjan kansansivistäjältä, tamperelaisdosentti Pertti Timoselta. Sietää kuitenkin varoa, että sivistysliitto ei jähmety omaan byrokratiaansa, hän toteaa.

Kun Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö (VSY) kysyi jäseniltään, mihin suuntaan ne haluavat yhteistyötään kehittää, suurimman kannatuksen sai yhden liiton malli. Remonttiin sivistysjärjestöjä ajaa toimialan kehittämisohjelmalla (KEHO), joka päättyy ensi vuonna.

Varsin kehityskelpoinen malli

Kansalaisopistojen liitolla (KoL) on tarjottavanaan tavoittelemalleen sivistysliitolle jopa organisaatiohahmotelma. Muilla sellaista ei vielä ole.

KoL veisi oppilaitosmuodot yhteiseen järjestötaloon. Liitossa olisi toimialajaostoja ja niiden alaisuudessa toimikuntia. Jaostoja johtaisivat osa-aikaiset puheenjohtajat ja luottamushenkilöt sekä palkatut toimialapäälliköt. Hallituksen muodostaisivat jaostojen puheenjohtajat. Liiton puheenjohtajuus kiertäisi oppilaitosmuodoittain.

Tampereen työväenopiston rehtorina uransa tehnyt Pertti Timonen luonnehtii kansalaisopistojen mallia "varsin kehityskelpoiseksi" ja yhteistä järjestötaloa "oivaksi tavoitteeksi". Hän ehdotti viime eduskuntavaalien alla Sivistyksessä samantapaista jaostopohjaista mallia.

— Toimialapäälliköistä muodostuisi tehokas työjaosto ja osapäiväisistä puheenjohtajista ja puheenjohtajan kierrättämisestä kannattaa keskustella. On vain varottava, että ei synny liian byrokraattista laitosta, Timonen kommentoi.

Vahvan luottamuksen liitto

Kansalaisopistojen liiton (KoL) toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen on samaa mieltä: tarpeetonta byrokratiaa pitää välttää.

— Mutta riittävästä demokratiastakin on maksettava oman hintansa, hän muistuttaa.

Nuottasesta olisi ihanteellista, jos sivistysliitto pohjaisi jäsentensä vahvaan luottamukseen. Silloin byrokratiaa voisi kokeiluvaiheen jälkeen vieläkin karsia.

Pelkkä yhteistyö ei riitä

Vapaan sivistystyön kuppikuntaisuutta aika ajoin suominut dosentti Timonen tyytyväinen kehittämisen suuntaan. Tähän asti järjestöt ovat pitäneet kynsin hampain kiinni omastaan, ja kuppikuntailu on vienyt edunvalvonnasta terää.

— Pelkkä yhteistyö ei riitä, vaan vapaa sivistystyö tarvitsee tuekseen vahvan organisaation ja näkyvän puolestapuhujansa, Timonen toteaa.

Siinä suhteessa on edistytty. Eikä hän tarkoita puolestapuhujalla vain organisaatiota.

— Mistä löytyisi vapaalle sivistystyölle oma Raimo Sailas? tamperelaisdosentti viittaa reippaista lausunnoistaan tunnettuun valtiosihteeriin.

Kuva: Natalia Klenova / Scandinavian StockPhoto

Aiemmin Sivistyksessä:

Sivistysjärjestöjen remontti: JUTTUKOOSTE

Julkaistu: 24.11.2011 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »