Oma kieli on aikuiskasvatustieteelle elinehto

Tiedettä viedään maasta innokkaasti ulkomaille, mutta englannin ylivalta uhkaa suomen kieltä myös aikuiskasvatustieteessä.

Samalla kun Suomen tiede kansainvälistyy, englanti valtaa alaa sen kielenä — myös aikuiskasvatustieteessä. Kehitys huolestuttaa niin suomen kielen asiantuntijoita kuin alan omaa mediaa, sillä äidinkieli pitää tieteen hengissä.

Kansainvälistymisen paineet eivät säästä edes aikuiskasvatustieteilijöitä, vaikka niin sanotuilla pehmeillä aloilla on perinnäisesti julkaistu paljon suomeksi. Sitä on pidetty tarpeellisena suomalaiselle yhteiskunnalle.

— Nyt tuloksellisuusmittarit on kuitenkin laadittu niin, että vain kansainväliset julkaisut ovat arvokkaita tutkimuksen laatua arvioitaessa. Eli kyllä samat paineet kokee jokainen aikuiskasvatustieteenkin tutkija, sanoo suomen kielen professori Minna-Riitta Luukka Jyväskylän yliopistosta.

Juhlapuheista laadun arviointiin

Kotimainen julkaiseminen ja tieteen yleistajuistaminen mainitaan juhlapuheissa mutta unohdetaan arjessa.

— Arvokkainta on kirjoittaa englanniksi kansainvälisiin tiedejulkaisuihin, ja näin tekevät varmasti kaikki, jotka haluavat edistää omaa tieteellistä uraansa tai pitää oman tieteenalansa hengissä yliopistojen sisäisessä ja välisessä kilpailussa, professori Luukka lataa.

Hän on ollut ajamassa sitä, että suomi säilyisi tieteen kielenä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteydessä toimiva Suomen kielen lautakunta vetosi äskettäin yliopistojen ylimpään johtoon, jotta tieteen kansainvälistymistä ajateltaisiin harkittuna rinnakkaiskielisyytenä eikä englannin ylivaltana.

— Yliopistojen kouluttamat asiantuntijat työskentelevät tulevaisuudessakin pääosin suomenkielisessä ympäristössä. Jos englanti valtaa suomen tilan, asiantuntijalla on entistä heikommat taidot puhua ja kirjoittaa omasta erityisalastaan äidinkielellään, lautakunnan puheenjohtajana toimiva Luukka perustelee.

Julkaisutoiminta pitää tieteen hengissä

Kieli kehittyy vain, kun sitä käytetään. Siksi tieteenalan oma julkaisutoiminta korostuu nykyisestään. Taito kirjoittaa omasta alastaan omalla äidinkielellä on tärkeimpiä asiantuntijataitoja.

— Jos ilmiöistä, käsitteistä, teorioista ja malleista ei puhuta ja kirjoiteta suomeksi, kieleemme ei kehity uusia käsitteitä niitä kuvaamaan, ja vähitellen asioiden haltuunotto omalla äidinkielellä käy vaikeaksi. Kieli köyhtyy, ja uskallan väittää, että niin köyhtyy ajattelukin, Luukka arvioi.

Ja jos suomalaisia julkaisusarjoja ei arvosteta, tutkijat eivät halua julkaista niissä ja lukijat kaikkoavat.

— Kohta ei ole enää julkaisuja, joissa voisi julkaista suomeksi — tämä on tietysti kauhukuva, mutta mahdollinen.

Tiede tarvitsee arkityötä

Tiedelehti Aikuiskasvatus tehdään yhä suomeksi, vankoin perustein. Yhteys aikuiskasvatustyön arkeen vaatii välittäjäkseen äidinkielen.

— Tiede ei voi toimia abstraktiossa, vaan tutkimuskohteet ovat elävästä elämästä. Tiede tarvitsee aikuiskasvatuksen arkityötä ja arkityö tiedettä, toimituspäällikkö Anneli Kajanto sanoo.

Hänen on vaikea ymmärtää yliopistomaailman signaaleja suomenkielisten tiedejulkaisujen arvottomuudesta.

— Onneksi tiedeyhteisöissä ja Suomen Akatemiassa enemmistö arvostanee tieteen tavoitettavuutta omalla äidinkielellä. Se ei sulje pois vahvistuvaa kansainvälistä vuorovaikutusta.

Suomen kielen lautakunta on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen asiantuntijaelin.

Kuva: Norma Cornes / Scandinavian StockPhoto

Julkaistu: 23.6.2010 klo 12:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »