Sukupolvivastuusta ulos puhumalla

Vuosien myötä lapsen ja vanhemman hoivasuhde muuttaa muotoaan.

Ikääntyneistä vanhemmista vastuussa olevat aikuiset lapset kokevat vanhempiensa laiminlyönnistä häpeää, mutta selittävät itseään puhumalla vapaiksi. Yliopistonlehtori Ilse Eriksson Helsingin yliopistosta tutki, miten vastuu tulee esiin puheessa.

Ilse Eriksson analysoi seitsemän informantin puhetta. Tuloksia hän kuvaa tuoreessa, vuoden ensimmäisessä Aikuiskasvatuksessa . Tiedelehden teemana on vastuu ja välittäminen.

Eriksson ei syyllistä, vaan analyysi on neutraalia. Puheissa nousee esiin, miksi aikuisen lapsen näkökulmasta on parasta, että yksin jäänyt vanhempi asuu mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Niistä kuvastuu, keillä on vastuu, jos vanhempi joutuu laitoshoitoon, miksi tämän ottaminen lapsen kotiin on mahdotonta tai miksi vanhemman luona ei voi käydä riittävän usein.

Erikssonille aikuisen lapsen roolin muutos on ollut pitkäaikainen tutkimusprojekti. Hän on aiemmin käsitellyt Aikuiskasvatuksessa, miten lapsi-vanhempisuhteen muuttuminen aikuinen-vanhempisuhteeksi ja lopuksi päinvastaiseksi hoivasuhteeksi välittyy aikuisten lasten selityksissä.

Vastuun ja välittämisen laaja kirjo

Vastuuta ja välittämistä tarkastellaan laajalti numeron tiedeartikkeleissa. Tohtorikoulutettava Elina Juntunen käsittelee diakoniatyöntekijöiden asiantuntijuutta taloudellisessa avustustyössä. Yliopistonlehtori Sirpa Törmän aiheena on saattohoitajien ammatillinen kasvu.

Tutkijat Kirsti Hulkari ja Jonna Tossavainen tarkastelevat vähän koulutusta saaneita aikuisia Noste-koulutusohjelmassa.

Tiedelehdessä puututaan myös perheväkivaltaan ja omaishoitajien jaksamiseen koulutuksen keinoin.

Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Aikuiskasvatus suosii ehjiä teemoja. Kuluvana vuonna tarkastellaan työelämäpainotteisesti uran rakentamista ja vapaata sivistystyötä.

Kuva: Alexander Raths / Scandinavian StockPhoto

Julkaistu: 8.3.2010 klo 12:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »